Anssi Kela: ”Epävarmuus on pelin henki”
Anssi tietää, että yleisö voi kääntää selkänsä ja läheinen voi kuolla arvaamatta. Hän on sinut elämän epävarmuuden kanssa, joka on kohdattava joka kerta lavalle noustessa. Kaiken uhalla hän valitsee elää näin. Syöpäsäätiön joulukeräykseen osallistuu mies, jonka täytyy tehdä musiikkia.
Anssi Kela ei ole enää se sulkeutunut mies, joka lauloi vakavalla varmuudella Nummelasta kaksikymmentä vuotta sitten. Kitaroiden ja muiden soittimien ympäröimänä istuu muusikko, joka tuntuu käsittämättömän avoimelta. Asiat hyväksyneeltä.
Koronapandemia teki Anssille saman minkä muillekin artisteille ja keikkojen määrä väheni dramaattisesti. Hänellä oli onni matkassa, sillä tänä vuonna esimerkiksi Vain elämää -ohjelma on työllistänyt kellarissaan puurtavaa muusikkoa. Radiossa soivat laulut ovat tuoneet jatkuvaa perustuloa, joten taloudellisesta katastrofia ei tapahtunut.
Anssille on ollut silti rajua katsoa vierestä omaa bändiä ja muita alan ammattilaisia, joille keikkailu on ollut tulojen kivijalka. Yhtäkkiä he olivat tyhjän päällä.
”Jokaisessa käänteessä heitetään myös meidän tietämättämme jotain isompaa arpakuutiota.”
Korkeintaan osittain oman onnensa seppä
Artisti ei voi koskaan tehdä pitkälle meneviä suunnitelmia ja loputon epävarmuus on hyväksyttävä pysyväksi osaksi elämää. ”Tähtien asennosta on kiinni, että teet oikeat biisit juuri oikeaan aikaan, ja että ne vastaavat olemassa olevaan tarpeeseen, mistä kukaan ei edes tiennyt. Monessa kohtaa puhtaalla tuurilla on suuri rooli”, Anssi ajattelee menestyksestä.
Kyllä, tiettyyn rajaan asti pärjää, kun tekee paljon töitä. Mies tunnistaa silti omastakin kuljetusta matkasta monta hetkeä, joissa on käynyt vain järjetön tuuri.
”En osta ihan loppuun asti ajatusta, että jokainen on oman onnensa seppä. Moni asia olisi voinut mennä ihan pikkuisen eri tavalla, jolloin minunkin tarinani olisi todella erilainen. Saattaisin tehdä biisejä pöytälaatikkoon itsekseni ilman, että kukaan niitä kuulee. Ne olisivat näitä ihan samoja biisejä, joita nytkin teen.”
Se, kuinka elämässä käy, on yhdistelmä omaa toimintaa ja täydellistä sattumaa. ”Jokaisessa käänteessä heitetään myös meidän tietämättämme jotain isompaa arpakuutiota.”
Vahva fiilis oman paikan löytymisestä
Anssin uralla on ollut myös vaikeita vuosia ja kaikista karuimmat hetket sattuivat vuoden 2010 molemmille puolille. Oli tilanteita, kun artisti mietti, tuleeko tästä enää ikinä mitään? Ne olivat kuitenkin vain ohikiitäviä ajatuksia, jotka käväisivät mielessä yön yksinäisinä tunteina.
Viime vuosina Anssille on tullut vahva fiilis oman paikan löytämisestä. Hän kokee tehtäväkseen tuoda maailmaan vähän iloa, jopa synkkien biisien kautta.
Artistina hän on aina toteuttanut visiotaan tinkimättömästi ja siksi musiikki antaa hänelle iloa, jota voi jakaa lavalta käsin myös muille. ”Olen jo pidemmän aikaa oivaltanut, miten etuoikeutetussa asemassa olen, kun olen päässyt toteuttamaan lapsuuden ja nuoruuden unelmia.”
Mies ilmiselvästi rakastaa musiikin tekemistä, mutta se ei tarkoita, että luomistyö olisi helppoa. ”Voisi kuvitella, kun on tehnyt lauluja yli 30 vuoden ajan, niin pikkuhiljaa ymmärtäisi prosessista jotain. Mutta minulle se on päinvastoin. Mitä enemmän lauluja teen, sitä vaikeampaa siitä tulee”, hän tunnustaa.
Mitähän on lätkämailan muotoisessa lahjapaketissa?
Anssi viettää joulua varsin perinteisesti perheen ja sukulaisten kesken. Mutta mitä jos hän eläisikin yksin? Viettäisikö hän joulua tai hankkisiko hän kuusen olohuoneeseen? ”Tuskin. Joulu liittyy perheeseen ja lapsiin”, Anssi ajattelee.
Lapsuuden joulu oli vuoden odotetuin juhla ja hän haluaa antaa omalle jälkipolvelleen saman kokemuksen. ”Se ei kuitenkaan tee minusta jouluihmistä. Menen tänä vuonna elämäni ensimmäistä kertaa joulukonserttiin, sillä lupasin Suvi Teräsniskalle. Katsotaan, tuleeko minusta sen jälkeen raivokas jouluihminen”, mies murjaisee.
Lapsuuden jouluista Anssi muistaa isän, jonka oli vaikea pidätellä lasten lahjoihin liittyvää intoa. Suloisessa joulumuistossa isä järjestää lapsilleen päivittäisiä lahjanvilautustilaisuuksia. ”Pojat menkääs istumaan sängynlaidalle”, isä kehottaa muistikuvissa ja kaivaa paketteja yläkaapista. Lahjapaperiin kääritty lätkämaila ei jättänyt yllätykselle sijaa.
Kun isä kuoli, kaikki muuttui. ”On hyvin outoa ajatella, että olen nyt 15 vuotta vanhempi kuin faija silloin, kun hän kuoli. Minun pääni sisällä hän on edelleen aikuinen, vanhempi ja viisaampi ihminen.”
Isän kuolema oli traaginen tapahtuma, joka vaikutti siihen, millainen ihminen Anssista tuli. Kuolema ei ole kuitenkaan ylitsepääsemätön trauma miehen elämässä.
”Se nyt vain meni niin eikä sille mitään voi”, Anssi toteaa. Hän on kuitenkin kiitollinen siitä, että voi koska tahansa kuunnella isän musiikkia. Silloin faija herää henkiin.
Teksti: Anu Koikkalainen
Kuva: Konsta Leppänen
Syövän aiheuttama taloudellinen epävarmuus on monelle sairastuneelle kohtuuton taakka, mitä kukaan ei valitse. Anssi on mukana Syöpäsäätiön joulukeräyksessä, jolla tuetaan syövän vuoksi taloudelliseen ahdinkoon ajautuneita perheitä. Anna tukesi syövän haavoittamille täällä.
Luitko jo?
Syöpäsäätiön joulukeräyksessä mukana oleva Kiti Kokkonen on jättänyt taakseen elämänsä kenties kiireisimmän syksyn. Nyt aikataulut ovat hieman inhimillisemmät ja rakastettu näyttelijä odottaa joulun kiireetöntä yhdessäoloa. Lue Kitin haastattelu.
Syöpää sairastavien taloudellinen ahdinko kasvanut viime vuosina, tutustu lukuihin.
Taina Häkkinen on työskennellyt toistakymmentä vuotta Syöpäjärjestöjen valtakunnallisessa neuvontapalvelussa. Syöpää sairastavien ihmisten taloudellisen tuen hakemusten määrä kymmenkertaistuminen huolettaa häntä. Lue koko haastattelu.
Anna lahja perheille, joita syöpä on haavoittanut
Joulukeräyksellä tuetaan syövän vuoksi taloudelliseen ahdinkoon joutuneita perheitä.