Tähtäimessä tehokas tapa seuloa eturauhassyöpää

Merkittävä osa eturauhassyövistä on hitaasti eteneviä ja niin sanotusti kilttejä syöpiä. Eturauhassyövän seulonnan suurin ongelma on tällaisten kasvaimien ylidiagnostiikka. Kaikkia piileviä syövän esiasteita ei ole tarpeen todeta eikä hoitaa, sillä seurauksena voi olla turhaa huolta ja haittoja. Tilanteen tekee vaikeaksi se, että sairaudesta on myös hyvin aggressiivisia esiintymismuotoja, joihin edes nopea hoito ei aina tehoa.

Professori Anssi Auvisen tutkimusryhmä sai Syöpäsäätiön kolmivuotisen apurahan (450 000) tutkimukseen ”Satunnaistettu koe kliinisesti merkittävän eturauhassyövän seulonnasta (ProScreen)”.

Auvisen ryhmän tavoitteena on selvittää, pystytäänkö kehitetyllä kolmiportaisella seulontamallilla vähentämään eturauhasyövän aiheuttamaa kuolleisuutta ilman merkityksettömien syöpien löytymistä. Aiemmassa tutkimuksessa on osoitettu, että pelkkään PSA-testiin perustuva seulonta alentaa hieman eturauhassyövän aiheuttamaa kuolleisuutta, mutta jokaista estettyä kuolemaa kohti todettiin 15—20 ylimääräistä syöpää.

—Seulonnan hyöty on kuolemien estäminen sen kautta, että voidaan todeta ja hoitaa tehokkaasti syöpiä, jotka ilman seulontaa johtaisivat kuolemaan. Osa seulonnan kautta löydetyistä syövistä kuitenkin etenee varhaisesta toteamisesta huolimatta. Osa taas ei johtaisi kuolemaan, vaikka ne todettaisiin vasta myöhemmin. Seulonnan kohdistaminen noihin vaarallisiin, mutta hoidettavissa oleviin tapauksiin on suuri haaste, joka koskee kaikkea syöpäseulontaa, Auvinen huomauttaa.

Eturauhassyöpä on useimmiten oireeton, ja se todetaan yleensä PSA-arvon perusteella. Prostata-spesifinen antigeeni eli PSA on tyypillisesti kohonnut, mikäli potilaalla on eturauhassyöpä. Pelkkä PSA ei kuitenkaan riitä syövän toteamiseen. Ongelmana on, että arvo voi olla suurentunut myös eturauhasen hyvänlaatuisessa liikakasvussa sekä muissa eturauhasen sairauksissa, kuten eturauhastulehduksen yhteydessä.

Eturauhassyöpien määrä loikkasi

PSA-testi otettiin käyttöön 1990-luvulla. Sen seurauksena löydettiin erittäin suuri määrä piileviä eturauhassyöpiä ja vuosittaisten tapausten määrä Suomessakin yli kaksinkertaistui. Näistä valtaosa olisi jäänyt piileviksi ilman PSA-testausta. Tällaisissa tapauksissa hoito on tarpeetonta, koska sairaus ei etenisi ilman hoitoakaan. Diagnoosin jälkeen on silti vaikeaa olla antamatta potilaalle hoitoa, sillä monet toivovat sitä ikään kuin varmuuden vuoksi. Sairauden kulkua ei myöskään kyetä varmuudella ennustamaan.

—Monet miehistä päättävät jo diagnoosin alkuvaiheessa, että eturauhanen pitää poistaa, vaikka tiedämme, että sitä ei välttämättä tarvitse tehdä. Eturauhanen sijaitsee hankalassa paikassa lantion pohjalla. Sen kirurgisesta poistosta seuraa yleensä erektio- ja virtsanpidätyshäiriöitä. Toinen hoitovaihtoehto on sädehoito, sen seurauksena virtsaus- ja erektiohäiriöt eivät ole yhtä yleisiä. Sädehoito voi kuitenkin aiheuttaa peräsuolen häiriötilan, joka saattaa parantua tai sitten jäädä krooniseksi. Johtavat urologit ovatkin hyvin aktiivisesti vastustaneet rutiininomaisia seulontoja niistä koituvan haitan vuoksi, Auvinen huomauttaa.

Olisi erittäin tärkeää välttää sellaisten syöpien löytymistä, jotka eivät koskaan etenisi haittaa aiheuttavaan vaiheeseen. Tiedetään, että näitä tapauksia on erittäin paljon verrattuna eteneviin syöpiin. Muista syistä kuolleilla miehillä löytyy ruumiinavauksessa niin sanottuja näennäissyöpiä joka viidenneltä 50-vuotiaalta, ja jopa kolmannekselta 70-vuotiaista miehistä.

—Tämä on huomattavasti enemmän kuin useimmissa muissa syövissä ja kuvastaa sitä, kuinka suuri osa eturauhassyövistä on hitaasti eteneviä, vaikka ne kudosopillisesti täyttävät syövän kriteerit. Kyseessä on osin terminologinen ongelma. Mielestäni olisi hyvä saada rajat siihen, mille annetaan syövän diagnoosi. Toisin kuin yleensä ajatellaan, syöpäseulonnasta on aina haittaa, ja tutkijoiden tehtävänä on selvittää, onko siitä myös hyötyä.

Eturauhassyövän seulontaa pidetään osin myös tasa-arvokysymyksenä. On esitetty, että koska esimerkiksi naisten rintasyöpiä seulotaan, pitäisi seulontojen koskea myös miehiä.

—Minusta näitä asioita ei pidä rinnastaa keskenään. Ei ole perusteita tarjota eturauhasseulontaa pelkästään tasa-arvon perusteella, koska ei ole osoitettu, että siitä olisi enemmän hyötyä kuin haittaa, Auvinen korostaa.

Näennäissyövät erotettava vaarallisista

Auvisen ryhmän tavoitteena on kehittää seulontamalli, jossa kiltit näennäissyövät voidaan erottaa vaarallisista, mutta hoidettavissa olevista tapauksista. Seulontatutkimuksessa pyritään selvittämään, voidaanko kolmiportaisella seulontamenetelmällä vähentää eturauhassyöpäkuolleisuutta tehokkaasti ilman merkittävää ylidiagnostiikkaa.

Kolmiportaisessa seulonnassa käytetään kolmea testausmenetelmää. Aluksi kaikilta määritetään seerumin PSA. Niille, joilla PSA on koholla, tehdään neljään seerumin merkkiaineeseen perustuva riskipisteytys kliinisesti merkittävän eturauhassyövän ennustamiseksi. Miehet, joiden syöpäriskin arvioidaan olevan koholla, ohjataan magneettikuvaukseen, jonka perusteella otetaan tarvittaessa koepala eturauhasesta. Seulontaväli määritetään PSA:n perusteella, ja se vaihtelee kahdesta kuuteen vuoteen.

—Pelkkään PSA-testiin perustuvassa seulonnassa, jota käytimme aiemmassa tutkimuksessa, oli seulontapositiivisia noin yhdeksän prosenttia miehistä. Uudella menetelmällä osuus on vain kolmasosa tästä, Auvinen arvioi.

—Nyt saatu Syöpäsäätiön rahoitus tekee mahdolliseksi tutkimushankkeen jatkamisen, ja rahoituksen ansiosta pääsemme taas kolme vuotta eteenpäin. Sen aikana toteutamme toisen seulontakierroksen niille miehille, joilla oli kohonnut PSA, mutta ei syöpää. Lisäksi laajennamme tutkimusta kutsumalla osallistujiksi entistä suuremman joukon miehiä. Rahoituskaudella saamme myös selvitettyä ensimmäistä kertaa seulonnan vaikutuksia eli arvioitua, kuinka hyvin olemme onnistuneet kohdentamaan seulonnan niin, että sen avulla havaitaan ensisijaisesti aggressiivisia syöpiä.

Lopullista vastausta eli tietoa seulonnan vaikutuksesta eturauhassyöpäkuolleisuuteen joudumme kuitenkin odottamaan vielä ainakin 10 vuotta.

Teksti: Arja-Leena Paavola

Kuvat: Jonne Renvall