Yksilöllisiä hoitoja syöpäpotilaille

Tutkimusjohtaja Caroline Heckmanin ryhmä tutkii verisyöpien mekanismeja ja pyrkii selvittämään, miksi lääkehoidolla ei aina ole toivottua vaikutusta potilaan sairauteen. Tavoitteena on löytää satojen lääkeaineiden joukosta sellainen, josta juuri kyseinen potilas hyötyisi.

Heckmanin johtama ryhmä sai Syöpäsäätiöltä kolmen vuoden rahoituksen tutkimukseen Korkean riskin akuutin leukemian ja myelodysplastisten oireyhtymien farmakologinen kohdentaminen. Apuraha on suuruudeltaan 300 000 euroa. Tutkimushankkeessa päätavoitteena on tunnistaa uusia hoitostrategioita syöpäpotilaille.

—Pyrimme löytämään hoitokeinoja erityisesti niille potilaille, joilla on korkean riskin leukemia. Kaikkien potilaiden kohdalla tavanomainen hoito ei tehoa, ja joidenkin kohdalla taas aiemmin tehokas hoito ei syövän muuntumisen takia enää auta. Uudet hoitokeinot voivat olla esimerkiksi useamman lääkeaineen yhdistelmiä tai muiden sairauksien hoitoon kehitettyjä lääkkeitä, jotka todetaan tehokkaiksi myös kyseisten syöpien hoitoon. Pyrkimyksenä on lisäksi löytää uusia kohteita lääkekehitykseen, Heckman selittää.

Elintärkeä lääkeaine

Potilaiden veri- tai luuydinnäytteistä eristetään syöpäsoluja, joiden yksilöllistä vastetta lääkeaineille tutkitaan tehoseulontamenetelmien avulla laboratoriossa. Syöpälääkkeiden kokoelmaan kuuluu noin viisisataa eri lääkettä. Tietty lääkeaine saattaa olla sopiva vain jollekin potilaalle. Yksilön kannalta oikean lääkeaineen löytyminen voi olla elintärkeää.

—Tavoitteenamme on myös tunnistaa biomarkkereita, jotka ennustaisivat syöpäpotilaiden vastetta hyväksyttyihin ja kehitteillä oleviin lääkkeisiin. Kertyvän tiedon avulla voimme paremmin tunnistaa tehokkaimman hoidon kullekin syöpäpotilaalle. Samalla voimme välttää sellaisia lääkkeitä, joilla ei ole toivottua vaikutusta.

Kaikilla näillä osa-alueilla pyritään tuottamaan laboratoriotutkimuksiin perustuvaa näyttöä, jota voidaan myöhemmin hyödyntää kliinisissä lääketutkimuksissa.

—Työssäni minua motivoi tieto siitä, että sen myötä potilaat voivat saada yhä parempaa hoitoa. Syöpäsäätiön rahoituksella on merkittävä rooli. Ilman sitä emme kykenisi toteuttamaan riskialttiita, mutta parhaimmillaan käänteentekeviin tuloksiin johtavia hankkeita. Saamamme rahoituksen turvin meillä on mahdollisuus kehittää teknologioita sekä tuottaa uutta tietoa kliinisen tutkimuksen tueksi. Tämä kaikki koituu syöpäpotilaiden hyödyksi, Heckman korostaa.

Tutkimusmyönteiset potilaat

Caroline Heckman toimii tutkimusjohtajana Suomen molekyylilääketieteen instituutissa (FIMM) Helsingin yliopistossa. Kansainvälinen tutkimuslaitos keskittyy erityisesti genomitutkimukseen, diagnostiikan kehittämiseen ja syövän yksilöllisiin lääkehoitoihin. Heckman on aiemmin työskennellyt tutkijana Yhdysvalloissa, josta hän on kotoisin. Tutkimusympäristönä Suomen suurimpia etuja ovat potilaat, jotka ymmärtävät tutkimuksen tärkeyden ja ovat halukkaita luovuttamaan näytteitä. Tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä monissa muissa maissa potilaat saattavat suhtautua epäluuloisesti näytteidensä käyttämiseen tutkimustarkoituksessa.

—Potilaiden tutkimusmyönteisyys on arvokas asia ja ilman sitä työ olisikin paljon vaikeampaa, Heckman huomauttaa.

—Lisäksi Suomessa on korkealaatuisia biopankkeja ja rekisterejä, joita voimme käyttää. Myös eri tutkimusryhmien välinen yhteistyö sujuu todella hyvin. Lisäksi olen havainnut, että täällä on helpompaa käynnistää ja toteuttaa translationaalisia tutkimusprojekteja, joissa laboratoriossa tehtävän tutkimuksen tulokset pyritään saamaan mahdollisimman nopeasti potilaiden hyödyksi. Tavoitteenamme on viedä perustutkimuksen havaintoja kliiniseen käyttöön ja siten parantaa tautien diagnosointia ja hoitoa.

Tietoa syövän genetiikasta

Viimeisten 10 vuoden aikana uudet teknologiat ovat antaneet mahdollisuuden laajentaa valtavasti tietämystä syövän genetiikasta. Syövän monimuotoisuus on käynyt yhä ilmeisemmäksi: samaa syöpätyyppiä sairastavilla potilailla voi molekyylitasolla olla hyvin erilainen syöpä. Se on suuri haaste lääkekehityksessä. Uudet kohdennetut hoidot ovat yleensä tehokkaita vain tietyissä, rajatuissa potilasryhmissä.

—Ongelmaksi voi nousta myös se, että syöpä saattaa nopeasti kehittyä vastustuskykyiseksi näille kohdennetuille lääkkeille. Siksi on kyettävä kehittämään lääkeyhdistelmiä, jotka voivat myös minimoida lääkeresistenttien syöpäsolujen kasvua. On tärkeää ottaa huomioon, miten hoitomenetelmät vaikuttavat kokonaisuudessaan potilaan elämänlaatuun.

Heckman ennakoi, että tulevaisuudessa kyetään ymmärtämään aiempaa paljon paremmin syövän monimuotoisuutta sekä lääkeresistenssin mekanismeja.

—Uskon, että 10 tai 20 vuoden kuluttua syöpäpotilaiden eloonjäämisaika on paljon nykyistä pidempi. Kenties jopa korkean riskin potilailla on mahdollisuus elää yhtä pitkään kuin terveillä ikätovereillaan.

Teksti: Arja-Leena Paavola

Kuvat: Veikko Somerpuro