Yleinen

Kauppaneuvos Satu Tiivola: ”Syöpätutkimus on tärkein lahjoituskohde”

Syntymäpäiväänsä 1.9. viettävä kauppaneuvos Satu Tiivola on Syöpäsäätiön pitkäaikaisia tukijoita. Läheisten menettäminen syövälle motivoi lahjoittamaan.

”Minulla on pitkä menneisyys hyväntekeväisyystyöstä. Aikanaan olin liike-elämässä tulosta tekevä johtaja ja aina kiireinen. Kaipasin työlle vastapainoa, jotain pehmeämpää, ja löysin hyväntekeväisyyden. Minulla oli useita eri lahjoituskohteita. Syöpäsäätiötä ryhdyin tukemaan, koska niin moni läheinen oli menehtynyt syöpään. Pikkuhiljaa muut lahjoituskohteet jäivät ja päätin tukea vain Syöpäsäätiötä. Koin sen kaikkein tärkeimmäksi. ”

Olen menettänyt monta läheistä syövälle

Äitini ja isäni kuolivat molemmat syöpään. Äiti kuoli luusyöpään, aivan liian nuorena. Muistan, kuinka kävin hänen luonaan sairaalassa ja sitkeästi kuvittelin, että kyllä vielä löytyisi keino parantaa hänet. Mutta ei löytynyt. Äiti rakasti kukkia ja pidimme huolen, että hänen sairaalahuoneensa oli kuin kukkatarha. Sairaudesta huolimatta äiti jaksoi olla aina aurinkoinen ja iloinen. Äidin kuolema oli perheellemme valtava menetys.

Isäni kuoli tupakkamiehen syöpään, keuhkosyöpään. Silloin ei vielä tiedetty tupakoinnin vaaroista.

Puolisoni Mika Tiivola menehtyi nopeasti edenneeseen haimasyöpään. Haimasyöpä voidaan hoitaa, jos se havaitaan varhaisvaiheessa. Miehelläni ei ollut minkäänlaisia oireita syövästä ja kun se löytyi, ei voitu enää tehdä mitään. Puolison menettäminen liian nuorena oli todella surullista.

Tapahtumia ja lahjoituksia tieteen hyväksi

Syöpäsäätiötä ryhdyin tukemaan 1990-luvun lopulla, kun säätiön silloinen varainhankintajohtaja Marja Kalliala tuli Haikkoon minua tapaamaan. Syöpäsäätiön 50-vuotisjuhlia suunniteltiin Finlandia-talolle ja lippujen myyntiin tarvittiin apua. Minä sain monia ystäviäni mukaan ja saimme myytyä 1200 lippua.

Siitä se alkoi. Perustimme yhdessä muutamien naisten kanssa Syöpäsäätiön juhlatoimikunnan. Meitä oli useita, joiden puoliso oli kuollut syöpään tai perheessä oli syöpää. Päätimme järjestää varainhankinnan tueksi kunnon vanhan ajan tanssiaiset, kun siihen aikaan oli vain diskoja. Nimeksi tuli ”Tiedetanssiaiset”.

Juhlatoimikunnassa oli ja on edelleen mukana innokkaita naisia, jotka ovat antaneet aikaansa Syöpäsäätiön vapaaehtoistyölle. Se on tuonut hurjan paljon tuloksia ja ihania muistoja. Asetimme tavoitteeksi kerätä noin 600 000 markkaa vuosittain tutkimusryhmille. Parhaimmillaan keräsimme syöpätutkimukselle jopa 300 000 euroa yhtenä vuonna.

Olen edelleen mukana vapaaehtoistyössä kunniapuheenjohtajana. Tiedetanssiaisissa olen ollut mukana joka vuosi. Tästä vuodesta en ole varma, sillä sairastin koronan. Jos kaikki menee hyvin, aion tänäkin syksynä osallistua ja myydä lippuja muutaman pöydän verran.

Syöpäsäätiötä ryhdyin tukemaan 1990-luvun lopulla, kun säätiön silloinen varainhankintajohtaja Marja Kalliala tuli Haikkoon minua tapaamaan.

Syöpätutkimus tarvitsee tukijoita

Olen puhunut syöpätutkimuksen tukemisen tärkeydestä kaikille tutuilleni. Olen tuonut asiaa esille myös julkisuudessa ja puhunut testamenttilahjoituksista ja niiden merkityksestä. Syöpäsäätiölle voi lahjoittaa vaikka asuntonsa ja osan omaisuudestaan, jos ei ole perillisiä.

Syöpätutkimuksessa on tullut huikeaa edistystä. Tutkimustyö on tärkeää, sillä vain sen kautta voidaan parantaa sairauksia. Siksi apurahoja tutkimukseen pitää antaa riittävästi. On myös tärkeää, että nuoret lahjakkaat tutkijat saavat tukea, lähtevät maailmalle, mutta saamme heidät myös apurahojen avulla palaamaan.

Haluan sanoa kaikille, myös yritysjohtajille, jotka pohtivat mihin tämän vuoden tuloksesta varataan varoja: Tukekaa syöpätutkimusta! Meillä on taitavia tutkijoita ja kun tutkijoilla on talous kunnossa, voi tutkimustyö jatkua ja saadaan aikaan tuloksia. Minusta Syöpäsäätiö on tärkein mahdollinen lahjoituskohde.”

Valitse oma tapasi välittää.

Jokainen lahjoitettu euro vie meitä lähemmäs
tulevaisuutta, jossa kenenkään ei tarvitse
menettää rakkaintaan syövälle.