Lääkärin sanat auttoivat yli raskaimman hetken

Kolmevuotias Iiris on iloinen, hyvin sosiaalinen ja ajattelevainen. Hän nauttii erityisesti piirtämisestä ja maalaamisesta. ”Iiris on meidän perheemme aurinko”, kuvailee hänen äitinsä Ida. Iiriksen pilke silmäkulmasta ei kadonnut edes rankan syöpämatkan aikana.

Horjuva tasapaino paljasti kasvaimen

Joulukuussa 2021 vanhemmat huomasivat, että Iiriksen tasapainossa oli jotain vialla hänen kävellessään. He lähtivät selvittämään asiaa terveyskeskukseen, josta he saivat lähetteen suoraan Lappeenrannan päivystykseen. Sitten kaikki tapahtuikin Idan mukaan nopeasti: ”Jäimme osastolle yöksi ja seuraavana päivänä Iiriksellä oli jo magneettikuvaukset. Kuvausten jälkeen ei kulunut kauaakaan aikaan, kun lääkäri tuli kertomaan meille järkyttävän uutisen. Iiriksen aivoista oli löytynyt kasvain, tarkemmin medulloblastooma.”

Iiriksen matka jatkui vielä samana päivänä ambulanssilla Uuteen lastensairaalaan Helsinkiin. Ida ja Miikka matkasivat omalla autollaan perässä. ”Onneksi oma äitini ehti Iiristä vastaan Helsingissä ennen meitä. Oli aatonaatto ja päivä tuntuu mielessäni edelleen hyvin sumuiselta”, Ida kertoo.

Joulu teho-osastolla

Perheen alkuperäisen suunnitelman mukaan joulu oli tarkoitus viettää kotona Imatralla sekä sukulaisilla vieraillen, mutta toisin kävi. ”Vietimmekin joulun teho-osastolla peläten pahinta. Joulua ei ollut”, Ida muistelee. Iiris pääsi leikkaukseen jouluaattona. Jouluyönä klo 02 kirurgi soitti ja kertoi perheelle huojentavat uutiset: Iiriksen leikkaus oli mennyt hyvin.

”Vietimme perheen joulua vasta tammikuussa. Kun Iiris pääsi sairaalasta kotiin, häntä odottivat isot lahjapaketit.” Tammikuinen joulunvietto oli kaikille merkityksellinen tapahtuma ahdistavan joulukuun jälkeen.

Voiko elämään luottaa?

Iiris toipui hyvin ja tulokset näyttivät lupaavilta. Pahin kuitenkin tapahtui ja seuraavana jouluna perhe sai jälleen lamauttavia uutisia. Iiriksen aivoissa oli havaittu kasvaimen uusiutuminen. Ratkaisuja löydettiin kuitenkin nopeasti ja uudenlainen hoito auttoi Iiristä.

Perhe selvisi toistamiseen, mutta syövän uusiutuminen jätti syvät jäljet. ”Iiriksen sairastuminen on vaikuttanut monella tavalla meihin vanhempiin. Vaikka hän voi tällä hetkellä hyvin, niin luottamus elämää kohtaan on aika hataralla pohjalla. Toisaalta sairastuminen on myös vahvistanut meitä kaikkia paljon”, toteaa Ida.

Lisäksi Idan suhtautuminen jouluun on muuttunut Iiriksen sairastumisen myötä: ”Olen aina ollut jouluihminen ja joulu merkitsee minulle yhdessäoloa, perinteitä ja lämmintä tunnelmaa. Viime vuodet ovat kuitenkin vaikuttaneet kokemukseeni joulusta, koska sattumalta monet Iiriksen hoitojaksoista ovat ajoittuneet juuri jouluun ja loppuvuoteen.”

”Älä kadota toivoasi”

Hyvät uutiset ja lupaavat tulokset Iiriksen hoitojen välissä ovat luoneet uskoa vanhempiin sairauden aikana. Samoin ne hetket, kun perhe sai vain olla kotona ja elää tavallista arkea.

Myös lääkärit ja hoitajat välittivät toivoa toivottomiin hetkiin. ”Lääkärit ja hoitajat olivat ihania niin Lappeenrannassa kuin Helsingissäkin. Kysyin yhdeltä lääkäriltä syövän uusiuduttua, että onko Iiriksen tilanne nyt täysin toivoton? Hän vastasi minulle, ettei missään nimessä – älä kadota toivoasi. Ne sanat jäivät alitajuntaani, vaikka oma uskoni tulevaisuuteemme olikin sillä hetkellä koetuksella”, Iida muistelee.

Hoitohenkilökunta oli iso tuki perheelle ja Iiriskin muistelee heitä edelleen ilolla. Se kuuluu hänen puheissaan ja leikeissään. ”Hän pitää hoitoleikeistä jopa niin paljon, että kerran Iiris ilmoitti meille haluavansa isona lääkäriksi. On tosi hienoa, ettei hänelle jäänyt minkäänlaista sairaalakammoa ja tämä kertoo minusta paljon siitä, kuinka hienosti meitä hoidettiin eri osastoilla.”

Lahjoittaminen tutkimukselle tuntuu elintärkeältä

Idan perhe haluaa olla mukana Syöpäsäätiön joulukeräyksessä, koska he haluavat lisätä tietoisuutta syöpään sairastumisesta ja puhua omista kokemuksistaan avoimesti. Lisäksi he haluavat kannustaa muita lahjoittamaan suomalaiselle syöpätutkimukselle.

”Nyt sen todella ymmärtää, kuinka tärkeää on, että syöpätutkimusta rahoitetaan Suomessa. Sen avulla voimme saada uusia hoitomuotoja. Koen, että tutkimustyö ja lahjoittaminen ovat huipputärkeitä. Ilman niitä Iiris tuskin olisi tässä.”

Kohti ensimmäistä tavallista perhejoulua

Kaksi viimeisintä joulua on mennyt pelkojen ja ahdistuksen vallassa. Nyt koittava ensimmäinen tavallinen perhejoulu herättää myös monenlaisia tunteita. ”Kaiken kokemamme jälkeen tämä ensimmäinen tavallinen joulu pelottaa minua. Toivon niin kovasti, että Iiris saisi kokea tavallisen joulun.”

Tällä hetkellä tuntuu, että asiat alkavat kääntyä parempaan päin ja hän uskaltaa ajatella jo tulevaisuuttakin. Koko perhe kaipaa tavallista arkea. Yksi erityinen toive Idalla on jo tulevaisuuden varalle mielessä: ”Iiriksen kanssa olisi ihanaa päästä vielä joskus yhteiselle lomamatkalle. Sitä minä toivon kovasti.”

Teksti: Sara Salo
Kuva: Svante Gullichsen