Kauppaneuvos Satu Tiivola: Syöpätutkimus on tärkein lahjoituskohde
Edesmennyt Satu Tiivola oli Syöpäsäätiön pitkäaikainen tukija. Läheisten menettäminen syövälle motivoi lahjoittamaan.
”Minulla on pitkä menneisyys hyväntekeväisyystyöstä. Aikanaan olin liike-elämässä tulosta tekevä johtaja ja aina kiireinen. Kaipasin työlle vastapainoa, jotain pehmeämpää, ja löysin hyväntekeväisyyden. Minulla oli useita eri lahjoituskohteita. Syöpäsäätiötä ryhdyin tukemaan, koska niin moni läheinen oli menehtynyt syöpään. Pikkuhiljaa muut lahjoituskohteet jäivät ja päätin tukea vain Syöpäsäätiötä. Koin sen kaikkein tärkeimmäksi.
Olen menettänyt monta läheistä syövälle
Äitini ja isäni kuolivat molemmat syöpään. Äiti kuoli luusyöpään, aivan liian nuorena. Sitkeästi kuvittelin, että löytyisi vielä keino parantaa hänet, mutta ei löytynyt. Äiti rakasti kukkia ja pidimme huolen, että hänen sairaalahuoneensa oli kuin kukkatarha. Sairaudesta huolimatta äiti jaksoi olla aina aurinkoinen ja iloinen. Äidin kuolema oli perheellemme valtava menetys.
Isäni kuoli tupakkamiehen syöpään, keuhkosyöpään. Silloin ei vielä tiedetty tupakoinnin vaaroista.
Puolisoni Mika Tiivola menehtyi nopeasti edenneeseen haimasyöpään. Haimasyöpä voidaan hoitaa, jos se havaitaan varhaisvaiheessa. Miehelläni ei ollut minkäänlaisia oireita syövästä ja kun se löytyi, ei voitu enää tehdä mitään. Puolison menettäminen liian nuorena oli todella surullista.
Tapahtumia ja lahjoituksia tieteen hyväksi
Syöpäsäätiötä ryhdyin tukemaan 1990-luvun lopulla, kun säätiön silloinen varainhankintajohtaja Marja Kalliala tuli Haikkoon minua tapaamaan. Syöpäsäätiön 50-vuotisjuhlia suunniteltiin Finlandia-talolle ja lippujen myyntiin tarvittiin apua. Sain monia ystäviäni mukaan ja saimme myytyä 1200 lippua.
Siitä se alkoi. Perustimme yhdessä muutamien naisten kanssa Syöpäsäätiön juhlatoimikunnan. Meitä oli useita, joiden puoliso oli kuollut syöpään tai perheessä oli syöpää. Päätimme järjestää varainhankinnan tueksi kunnon vanhan ajan tanssiaiset, kun siihen aikaan oli vain diskoja. Nimeksi tuli ”Tiedetanssiaiset”.
Parhaimmillaan keräsimme syöpätutkimukselle jopa 300 000 euroa yhtenä vuonna.
Juhlatoimikunnassa oli ja on edelleen mukana innokkaita naisia, jotka ovat antaneet aikaansa Syöpäsäätiön vapaaehtoistyölle. Se on tuonut hurjan paljon tuloksia ja ihania muistoja. Olen edelleen mukana vapaaehtoistyössä kunniapuheenjohtajana.
Syöpätutkimus tarvitsee tukijoita
Olen puhunut syöpätutkimuksen tukemisen tärkeydestä kaikille tutuilleni. Olen tuonut asiaa esille myös julkisuudessa ja puhunut testamenttilahjoituksista ja niiden merkityksestä. Syöpäsäätiölle voi lahjoittaa vaikka asuntonsa ja osan omaisuudestaan, jos ei ole perillisiä.
Syöpätutkimuksessa on tullut huikeaa edistystä. Tutkimustyö on tärkeää, sillä vain sen kautta voidaan parantaa sairauksia. Siksi apurahoja tutkimukseen pitää antaa riittävästi. On myös tärkeää, että nuoret lahjakkaat tutkijat saavat tukea, lähtevät maailmalle, mutta saamme heidät myös apurahojen avulla palaamaan.
Haluan sanoa kaikille, myös yritysjohtajille, jotka pohtivat mihin tämän vuoden tuloksesta varataan varoja: Tukekaa syöpätutkimusta! Meillä on taitavia tutkijoita ja kun tutkijoilla on talous kunnossa, voi tutkimustyö jatkua ja saadaan aikaan tuloksia. Minusta Syöpäsäätiö on tärkein mahdollinen lahjoituskohde.”
Ryhtyisitkö sinä huippututkimuksen tukijaksi?
Syöpäsäätiön suurlahjoittajana juuri sinä voit olla ratkaisevassa roolissa, kun suomalaiset syöpätutkijat tekevät uuden tutkimuslöydön.