Tutkija haluaa iskeä syövän heikkoihin kohtiin – tavoitteena on löytää parempia hoitoja syöpää sairastaville

Tutkija Pauliina Munne työskentelee professori Juha Klefströmin rintasyöpätutkimusryhmässä Helsingin yliopistossa. Hänellä, kuten niin monella, on myös omaa kosketuspintaa syöpään: ystävissä ja lähipiirissä syövän kohdanneita ihmisiä. Monet ovat parantuneet, mutta valitettavasti on myös heitä, jotka eivät ole syövästä selvinneet. Huippututkijan tavoitteena on löytää tehokkaampia hoitoja syöpää sairastaville. Hän syttyy arkipäivän läpimurroista työssään.

Pauliina Munnen laboratoriotyöhuoneen läheisyydessä on myös Meilahden syöpäklinikka. Tutkimustyössään kohtaamiensa syöpää sairastavien tilanteet vaikuttavat myös tutkijaan itseensä ja joskus tunteet menevät ihon alle, mutta toisaalta tuovat myös paloa ja voimaa, konkretiaa tutkimustyöhön.

– Mielestäni syöpä koskee kaikkia. Se on sairaus, joka monesti tulee täysin varoittamatta, ja valitettavasti monessa tapauksessa sellaisessa muodossa, johon ei välttämättä vielä tunneta tehokasta parannuskeinoa. Roosa nauha -keräys tekee tärkeää työtä välittämällä ihmisille tietoa syöpätutkimuksesta ja sen tilasta Suomessa. Haluan ehdottomasti olla mukana tämän tiedon levittämisessä. Samalla keräys pitää tärkeää syöpätutkimusta esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa, Munne sanoo.

Koulutukseltaan Munne on kehitysbiologi. Hänelle ominainen rationaalinen ajattelutapa on tutkijan työssä oleellisen tärkeää. Mikä vei hänet syöpätutkimuksen alalle?

– Yleensä ihmisen biologiassa kehityksen aikana kaikki tapahtumat ovat hallittuja, tapahtuvat oikeassa paikassa oikeaan aikaan – ja tätä välittää erilaisten molekyylien vuoropuhelu. Mutta syövässä kehitysprosessit aktivoituvat yhtäkkiä uudestaan, täysin väärässä paikassa ja hallitsemattomasti. Halusin vaihtaa kehitysbiologian puolelta syöpätutkimukseen, koska halusin soveltaa omaa osaamistani ymmärtääksemme, millä mekanismeilla syöpä toimii – ja jotta voisimme kehittää menetelmiä ja uudenlaisia lääkehoitoja syövän estämiseksi ja hoitamiseksi. Haluan aina ymmärtää mistä asiat johtuvat, hän toteaa.

Mitä pitäisi saada aikaan syövän hoidossa ja tutkimuksessa?

– Tutkimusta tarvitaan uusien hoitomuotojen löytämiseksi potilaille, joille leikkaushoidot tai käytettävissä olevat lääkehoitovaihtoehdot eivät toimi. Lisäksi tutkimuksella pyritään löytämään merkkiaineita, joita voisi käyttää ennakoimaan potilaiden mahdollisia vasteita hoidoille, ja sitä kautta ohjaamaan potilaita jo varhaisessa vaiheessa sellaisiin hoitoihin, mitkä heille todennäköisesti parhaiten toimivat, Munne kertoo.

Mutta yhtä tärkeää, kuin uusien hoitojen kehittäminen, on niiden vieminen klinikkaan saakka, eli potilaille. Tämä on yksi keskeisistä teemoista Juha Klefströmin tutkimusryhmässä. Tähän tarvitaan yhteistyötä eri alojen osaajien kesken: erilaisia tutkijoita, onkologeja, kliinisiä osaajia sekä hoitohenkilökuntaa – tutkijaryhmä pyrkii aktiivisesti viemään tutkimustuloksia eteenpäin.

– Etteivät ne tulokset vain jäisi tiedelehtien artikkeleiden sisälle, missä ne eivät hirveästi potilaita hyödytä, Munne sanoo.

Toinen asia, joka mahdollistaa tehokkaampien hoitojen löytymisen, ovat uudenlaiset solumallit, joita tutkimusryhmän laboratoriossa jatkuvasti kehitetään. Ne jäljittelevät alkuperäistä kasvainta ja näistä malleista saatavat lääkevasteet antavat aiempaa luotettavamman kuvan potilaan kasvaimesta ja lääkkeiden toiminnasta ja tehosta. Näistä malleista saadaan tietoa myös kasvainten mahdollisesti kehittämästä vastustuskyvystä hoidoille. Tätä voidaan käyttää hoitojen tutkimiseen.

– Mielestäni tärkeintä on, että itse rintasyöpäpotilaat ovat mahdollistaneet mallin kehityksen, osallistumalla tutkimukseemme, luovuttamalla syöpäkudostaan tähän tutkimukseen. He ovat olleet keskeisessä osassa tässä kehitystyössä, Munne painottaa.

Huonoennusteiset syövät ja tutkimuksen jatkumisen elintärkeä merkitys

– Syöpä on huonoennusteinen silloin, kun siihen ei ole tehoavia hoitoja. Tutkimuksen näkökulmasta ongelma on siinä, että kyseisten syöpien biologinen tausta on pitkälti vielä tuntematon. Tarvitsemme siis lisää tietoa siitä millä tavalla, ihan molekyylitasolla, syövän toimintaa säädellään, jotta voimme kehittää räätälöityjä hoitoja, joilla voitaisiin puuttua syövän toiminnan kannalta keskeisiin mekanismeihin.

Tutkijana Pauliina Munne ei ole lainkaan huolissaan tutkimuksesta sinänsä, koska tutkimusmenetelmät ovat nykyisin erittäin kehittyneitä ja korkealaatuisia. Hänen mukaansa nykyään pystytään selvittämään lähes mitä vain.

– Mutta syöpätutkijana olen eniten huolissani siitä, miten kotimainen tutkimustyö pystytään turvaamaan, sillä se on täysin riippuvaista ulkoisesta tutkimusrahoituksesta – ja tilanne rahoituksen suhteen on surullinen. Suomalainen tutkimus on aivan maailmanluokan tasoa ja jos me pystymme turvaamaan kotimaisen tutkimuksen jatkumisen, se mahdollistaa samalla, että voimme suoraan soveltaa näitä tutkimustuloksen syöpäpotilaiden hoitoon Suomessa. Tämä tekisi samalla meistä riippumattomampia muusta maailmasta, Munne painottaa.

Rintasyöpä aiheuttaa naisten syöpäkuolemia

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Suurimmalle osalle sairastuneista hoito, eli leikkaus- ja lääkehoito toimivat. Mutta koska kyseessä on hyvin yleinen syöpä, myös se joukko on merkittävä, jolle hoidot eivät toimi, tai jotka sairastavat levinnyttä rintasyöpää. Rintasyöpä aiheuttaa edelleen suurimman osan naisten syöpäkuolemista.

– Meidän tulisi pystyä tunnistamaan nämä potilaat jo varhaisessa vaiheessa ja löytämään heille kohdennettuja yhdistelmähoitoja, Munne sanoo.

Mitkä ovat käänteentekeviä saavutuksia tutkimuksessa?

– Uusia hoitomuotoja tulee koko ajan lisää. Ehkä merkittävin läpimurto viime vuosina ovat olleet immunologiset hoidot, joilla pyritään aktivoimaan potilaan omaa puolustusjärjestelmää taistelemaan syöpää vastaan. Näistä on saatu ihan loistavia tuloksia, etenkin melanoomassa. Nyt tämän soveltamista tutkitaan kuumeisesti myös muissa syövissä. Menestystarinoita siis löytyy.

Munne kertoo, että syöpäsolut käyttävät mekanismeja, joilla ne piiloutuvat. Ihmisen immuunipuolustusjärjestelmän eräs tehtävä on koko ajan seurata ja vartioida, ettei poikkeavia soluja esiinny – ja tunnistaa näitä soluja sekä eliminoida ne. Mutta syöpäsolut käyttävätkin piiloutumismekanismeja, jolloin immuunisolut eivät pysty tunnistamaan niitä. Immunologisilla hoidoilla estetään mekanismeja, joilla syövät toimivat. Immunologiset hoidot perustuvat siihen, että immuunipuolustusta aktivoidaan löytämään syöpäsolut.

Pauliina Munne pyrkii selvittämään syövän biologista taustaa, jotta voidaan suunnitella sellaisia hoitoja, joilla isketään syövän heikkoihin kohtiin. Etenkin levinneen ja lääkehoidoille vastustuskykyisen syövän osalta. Nyt hän työskentelee hormonireseptoripositiivisen rintasyövän parissa. Se on rintasyövän suurin alatyyppi.

– Tutkin, millä tavalla solut karkaavat lääkehoidoilta – ja miten tämä saataisiin estettyä. Haluaisin tutkimuksella selvittää, miten lääkkeille vastustuskykyinen syöpä saadaan estettyä – ja löytämään siihen uusia hoitoja.

Lähtökohdat tutkimukselle ovat Munnen mukaan sinänsä hyvät, ja tutkijoilla on oikeat työkalut käytettävissään, mutta ongelmana on erittäin lyhytaikainen tutkimusrahoitus. Tarvitaan rahoitusta, että tutkimusryhmien työ voi jatkua. Valtaosa tutkijoiden ajasta menee rahoitushakemusten laadintaan – ja se kaikki aika on pois tutkimukselta.

Teksti: Carita Päivänen