Jonna Kalavainen: Minun elämäni on muiden käsissä
”Menin yksin sairaalaan kuulemaan tulokset, sillä mieheni oli poikiensa kanssa kesälomamatkalla. Oli vuosi 2015.
Istuin käytävässä ja ihmettelin, kun erääseen huoneeseen meni todella monta hoitajaa ja lääkäriä. Mietin, että nyt jollakin on hätä. Hämmästyksekseni minut kutsuttiin juuri siihen huoneeseen. Lääkäri kertoi, että minulla on levinnyt munasarjasyöpä.
Minut leikattiin nopeasti, koska syöpä oli jo tuhonnut kohdun ja munasarjat ja ehkä levinnyt suolistoonkin. Kirurgi kertoi jälkikäteen, että hän oli käynyt minut leikkauksessa elin elimeltä läpi. Leikkauksen jälkeen aika meni sumussa. Mieheni kantoi minua, syötti, juotti, toi lääkkeet ja auttoi suihkuun. Sitten sain elämäni parhaan joululahjan: syöpä oli voitettu.
Syöpä on kuitenkin arvaamaton. Viime syksynä sain tiedon, että syöpäni oli uusiutunut. Parantumiseni todennäköisyys on alle yhden prosentin.
Joka päivä poikani Onni kertoo, että hän rakastaa äitiä. Öisin käyn silittämässä hänen hiuksiaan ja minulta pääsee itku, koska en halua erota lapsestani. Suurelle osalle olen vain joku ihminen, lapselleni olen koko maailma. Minun elämäni on muiden käsissä. Jokainen lahjoitus auttaa tutkijoita kehittämään mahdollisen parannuskeinon. Näin lapseni saisi pitää äitinsä.”
Jonna Kalavainen