Jimi Suomi: ”Vähän siinä sydän pysähtyi, kun kuulin syövästä”

Kaikki alkoi viime keväänä, kun Jimi huomasi oikeassa kiveksessään patin. Hän odotti kuukauden, josko se häviäisi itsekseen. Kun niin ei käynyt, Jimi meni lääkärille.

Häneltä löytyi kasvain, joka piti leikata. Jimi ei kuitenkaan ajatellut pahinta, vaan uskoi olevansa pian kaukalossa.

Kaikista vaikeinta oli soittaa vanhemmille

Leikkauksen jälkeen lääkäri soitti ja kertoi diagnoosin. Jimillä oli kivessyöpä.

”En alussa oikein halunnut ymmärtää sitä, enkä osannut reagoida mitenkään. Kyllä siinä vähän sydän pysähtyi, kun sen kuulin”, Jimi muistelee puhelua.

Pahin oli silti edessä; kaikista raskainta oli soittaa vanhemmille ja kertoa uutinen heille. ”Osaan kuvitella miltä tuntuisi, jos olisin itse vanhempi ja lapseni saisi tuollaisen diagnoosin. Tuntui, että ilmoitin heille todella vakavan ja raskaan asian, eivätkä he voineet tehdä asialle mitään.”

Myös vanhemmille uutinen syövästä oli shokki: ”Heidän kesti sisäistää asia. Eihän siihen voi oikein sanoa mitään.” Vanhemmat olivat kuitenkin poikansa tukena ja turvana alusta loppuun.

Salil eka salil vika

Syöpä oli ehtinyt tehdä etäpesäkkeitä ja niiden nujertamiseksi vaadittiin seuraavaksi sytostaattihoitoja. Sairaalapäivinä Jimi oli jopa 12 tuntia kiinni letkuissa ja hoidot olivat kerta kerralta rankemmat.

Viiden päivän sairaalajaksoa seurasi onneksi aina kahden viikon tauko. Tuolloin Jimi treenasi ja tyhjensi päätään salilla käsittämättömin tuloksin.

”Lääkärit aina kysyivät, miten olen voinut. Vastasin, että olen treenannut ihan normaalisti. Syöpä ei näkynyt harjoittelussa. Tein salilla sellaisia ennätyksiä, mitä en ole ikinä ennen tehnyt.”

Muutaman kerran hoidot tuntuivat myös henkisesti hajottavilta. ”Silloin kaikki tunteet purkautuivat. Stressasi, lähtevätkö hiukset ja miten kaikki menee. Pyörittelin kaikkia ajatuksia. En ole myöskään ikinä tykännyt olla sairaalassa”, Jimi kertoo.

Silloin hyvien kavereiden ja vanhempien rooli oli korvaamattoman tärkeä: ”Kunhan jollekin pystyi vähän juttelemaan, se helpotti.”

Hiljaisuuden muuri murtuu

Aluksi Jimi piti syövän omana tietonaan ja se onnistui, sillä sairaus ei näkynyt ulospäin. Sytostaattihoitojen myötä vaikenemisesta tuli vaikeampaa.

Viikko hoitojen aloittamisesta Jimiltä lähti hiukset. ”Tukka ajettiin siiliksi ja elättelin toivoa, että siili pysyisi. Kerroin kaikille, että tämä on vain kesätukka, koska halusin vähän vaihtelua. Kun kaikki hiukset lähtivät, ei ollut enää kesätukkaakaan.”

Jimi päätti, että totuuden kertominen oli helpompaa kuin keksityn tarinan sepittäminen.

Kun SM-liigakausi alkoi viime syksynä, Jimi halusi kertoa syövästä myös omalle jengilleen. Kun joukkue oli pukukopissa, Jimi nousi seisomaan ja piti pienen puheen. Se jännitti.

”Kerroin miksi en aloita pelaamista heti. Valmennusryhmä ja pelaajat tukivat minua,” hän muistelee. ”En ollut vielä kertaakaan nähnyt joukkuetta, ja silti tuli tosi lämmin vastaanotto”.

Puheen jälkeen joukkueen kapteeni Juhani Jasu kiitti Jimiä avoimuudesta ja tsemppasi vielä lopuksi. Teko on painunut Jimin mieleen pysyvästi.

Pystynkö ikinä kiittämään tarpeeksi?

Lopulta oli edessä viimeinen päivä sairaalassa. Oli hyvästien aika ja lääkärit vitsailivat, että toivottavasti he eivät näe turkulaiskiekkoilijaa enää koskaan. ”He taisivat tehdä pienen kunniakujankin”, Jimi virnistää.

Yksi ikimuistoisimmista hetkistä tapahtui kuitenkin myöhemmin jäällä, kun Jimi pääsi takaisin kaukaloon puolustamaan TPS:n maalia. Katsomossa näkyi valtava lakana, johon oli kirjoitettu jättikirjaimilla FCK CANCER. Pelikatkolla fanit huusivat Jimin nimeä.

Sitä peliä Jimi ei unohda koskaan: ”Voiko sitä sanoin kuvailla, kun katsomossa on tuollainen tuki, se oli aika huikeaa”, Jimi hymyilee. ”En tiedä pystynkö ikinä kiittämään siitä tarpeeksi.”

Teksti: Anu Koikkalainen
Kuvat: Arto Arvilahti

Syöpäsäätiö on Suomen suurin yksityinen syöpätutkimuksen rahoittaja. Lahjoituksilla tuetaan myös syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään. Syöpäsäätiö muodostaa yhdessä Suomen Syöpäyhdistyksen ja Syöpärekisterin kanssa Syöpäjärjestöt.