Hannu-Pekka Björkman: ”Ihminen on kaunis kaikkine heikkouksineen”
Tässä hän on, ihminen kuin avaruus. Kun taitelija Hannu-Pekka Björkman puhuu tunteista, puhutaan elämän perimmäisistä kysymyksistä. Tunteensa näyttävä ihminen on kokonainen, mikä on paljon kiinnostavampaa kuin täydellisyys.
Hannu-Pekka Björkman on kohdannut syövän monta kertaa läheisen roolissa. Ensimmäinen raju kokemus oli nuorena, kun opiskelutoveri menehtyi nopeasti syöpään. Ruumiinvalvojaisia vietettiin Hannu-Pekan kotona.
Myöhemmin isän kivessyöpä ja äidin sairastuminen rinta- ja umpisuolen syöpään toivat sairauden uudella tavalla lähelle.
”Isä sai rohkeutta siitä, että muutkin olivat selvinneet syövästä”, Hannu-Pekka kertoo. Äiti on kohdannut paljon vastoinkäymisiä terveyden saralla. ”Ihmettelen sitä sitkeyttä, mikä hänellä on. Dosetti on täynnä pillereitä, mutta silti hän on säilyttänyt huumorintajunsa.”
Läheisten kokemusten vuoksi Hannu-Pekka ei empinyt hetkeäkään, kun häntä pyydettiin mukaan Roosa nauha -kampanjaan.
Arvo toteutumattomille haaveille
Vakavan sairauden kohdatessa läsnä ovat myös suuret tunteet. ”Lavalla tunteet ovat työväline, mutta olen joutunut opettelemaan tunteiden käyttämistä omassa elämässäni”, Hannu-Pekka myöntää.
Omien ystävien kanssa tunteiden näyttäminen on kuitenkin näyttelijälle arkipäivää.
”Tunteet saavat tulla ja näkyä. Ei ole mitenkään tavatonta, että keskustellessa kyyneleet alkavat valua. Toki tunnen ihmisiä, jotka pitävät kaiken sisällään. Silloin itsestäni tulee samanlainen ja alkaa kameleonttimaisesti kuoren kasvattaminen.”
Hannu-Pekan mielestä tunteensa näyttävä ihminen on kokonainen, mikä tekee ihmisestä kiinnostavan. Myös epäonnistumiset ovat tärkeässä roolissa, kun meistä tulee ihmisiä, joita olemme: ”Me muodostumme myös pettymyksistä. Unelmista, joita ei saavutettu sekä haaveista, jotka eivät koskaan toteutuneet. Ehkä parasta rakennusainetta ovat asiat, jotka eivät koskaan tapahtuneet.”
Ihmisellä on vapaus kärsiä
Vuosia sitten Hannu-Pekka sai kesken arkiaskareidensa puhelun tuntemattomalta ihmiseltä, joka oli juuri saanut diagnoosin aivosyövästä. Hän halusi hädissään puhua siitä, että elinaikaa ei ollut enää paljoa.
”Herra yksin tietää miksi hän soitti minulle”, Hannu-Pekka muistelee. ”Muistan aina sen tunteen, sen täydellisen avuttomuuden. Se on jäänyt mieleen, että kyllä olin kömpelö. En tiedä osasinko sanoa mitään, mikä auttoi.”
Vakava sairaus tuo elämään kärsimyksen, johon Hannu-Pekka suhtautuu kunnioituksella: ”Emme voi ymmärtää toisen kokemusta täysin. Kunnioituksen paikka on siinä, että säilyttää välimatkan toisen kokemuksiin. Välimatkaan saattaa astua jotakin muuta kuin sanat; ihmisen läsnäolo, kosketus tai jopa hiljaisuus.”
Ihmisellä pitäisi olla vapaus kärsiä ja olla heikko. ”Miksi vahvana oleminen on se, mitä aina ihaillaan niin paljon? Ihmisillä pitää olla myös vapaus sanoittaa pahaa oloaan tai tuskaansa.”
Yhteyden luominen on ihmisen tehtävä
Kärsimys paljastaa tarpeemme olla yhteydessä muihin ihmisiin.
”Meillä ei usein ole yhteyttä itseemme, siinä on jokin pieni oja välissä. Luulen, että ihmisen lopullinen tehtävä on etsiä yhteyttä itseensä ja sitä kautta myös toisiin ihmisiin. Se on taiteenkin tehtävä – etsiä ja luoda yhteyttä”, Hannu-Pekka näkee.
Välillä taitelija haluaa itsekin vetäytyä yksinäisyyteen. Se johtuu siitä, että hän on työssään usein satojen ihmisten ympäröimänä. Vetäytymiseen liittyy kuitenkin tietoisuus siitä, että muut ihmiset eivät häviä mihinkään.
”On olemassa kahta erilaista yksinäisyyttä. Toinen on vapaaehtoista, joka liittyy runoiluun, haaveiluun ja luomiseen. Toinen on se hirvittävä yksinäisyys, jossa ihminen on leikattu irti tästä todellisuudesta ja muista ihmisistä. Sairastuneen kokemus voi olla tällainen. Silloin yhteyden luominen on tärkeää siitäkin huolimatta, että sairastunut kokisi olevansa alueella, johon kenelläkään ei ole pääsyä. Sillan rakentaminen on mahdollista.”
Taide on suuri lohdun tuoja
Taiteesta löytyy paljon vastauksia perimmäisiin kysymyksiin ja se voi olla suuri lohdun tuoja. Taide myös lievittää kärsimystä. ”Joskus toivon, että ammatissani olisi jokin itu, että se jotenkin lohduttaisi, eikä jäisi vaan ilmaan huitomiseksi. Parhaimmillaan se joskus niin tekeekin”, Hannu-Pekka miettii.
Kärsimys saa kauneuden näyttäytymään uudessa valossa. Hannu-Pekalle toiset ihmiset ovat valtava kauneuden kokemus, sillä ihminen on lopulta kaunis kaikkine heikkouksineen. ”Jos ajattelen, että itse sairastuisin, niin mitä kaipaisin? Loppujen lopuksi en mitään muuta kuin sitä toista ihmistä.”
Teksti: Anu Koikkalainen
Kuva: Jaakko Lukumaa
Voimanlähteitä:
Syöpäleikkauksesta toipuva Ile Vainio ei synkistele vaan rohkaisee kaikkia nauttimaan elämästä täysillä. Lue Ilen tarina.
Kaj Kunnas iloitsee yhteisestä jatkoajasta. Elämä on haurasta, mutta ihanaa, Lue Kajn tarina.
Valitse oma tapasi välittää.
Tee lahjoitus syöpätutkimuksen hyväksi. Jokainen lahjoitettu euro vie meitä lähemmäs tulevaisuutta, jossa kenenkään ei tarvitse menettää rakkaintaan syövälle.