Eturauhassyövän tutkimuksesta – Tämän päivän tutkimus on huomisen hoitoa

Naisilla todennäköisin syöpä on rintasyöpä ja meillä miehillä eturauhassyöpä: näihin sairastuu vuosittain yli 5000 naista ja 5000 miestä. Hyvä uutinen on se, että sekä sairastuneista miehistä että naisista on elossa viiden vuoden päästä diagnoosista yli 4000 – tähän on päästy vain tehokkaalla terveydenhuollolla, joka taas on lähes kaiken velkaa syöpätutkimukselle. Tämän päivän tutkimus on huomispäivän hoitoa ja elämänlaatua.

Syöpäsäätiö on tukenut pitkäjänteisesti kaikkien syöpien tutkimusta, mutta rinta- ja eturauhassyövän yleisyydestä johtuen näihin on jo pitkään kohdistunut suurin tutkimusaktiivisuus. Siten myös iso osa, 10–20 % kaikesta säätiön rahoituksesta, ohjautuu näiden syöpien tutkimukseen.

Erityisesti Roosa nauha -kampanjan myötä rintasyövän tutkimus on saanut paljon huomiota, mutta käytännössä Syöpäsäätiö on aina rahoittanut yhtä paljon myös eturauhassyövän tutkimusta. Aiemmin tätä tehtiin näkyväksi Movember-kampanjalla, jonka myötä eräänä syksynä itsekin kasvattelin ironiset ja suurta hilpeyttä (tai kauhua) aiheuttaneet kalapuikkoviikset. Movember-kampanja tuli jo vuosia sitten käytännön syistä tiensä päähän, mutta nykyisinhän Roosa nauha -keräyksen varojakin voidaan ohjata miesten syöpien tutkimukseen. Tästä on esimerkkinä viime syksynä professori Matti Nykterille myönnetty Syöpäsäätiön suurapuraha, jolla tutkitaan kolmen vuoden ajan geneettisiä muutoksia eturauhassyövässä.

Eturauhassyöpää siis tutkitaan paljon Syöpäsäätiön rahoituksella. Lähestymistapoja on monia: etsitään molekyylitason syitä syövän syntyyn, pahanlaatuistumiseen ja leviämiseen; haetaan uusia diagnostisia menetelmiä tai lääkehoitoja eturauhassyövälle; tai kartoitetaan sairastumisen ja hoitojen aiheuttamia psykososiaalisia ongelmia miehillä. Miesten yleisintä syöpää pyritään siis taklaamaan monin eri tavoin, mutta usein kuulee kysyttävän, miksei eturauhassyöpää seulota kuten rintasyöpää?

Kysymys on hyvä, jopa niin hyvä, että eduskunnassa on kaavailtu lakialoitetta miesten seulontojen käynnistämiseksi. Matkassa on kuitenkin yksi iso mutka – tutkimustulokset osoittavat kiistatta, että nykyisillä menetelmillä seulontojen aiheuttamat haitat (sivuvaikutukset sairastuneille ja kustannukset terveydenhuollolle) ylittäisivät saavutettavat hyödyt. Syövän aiheuttamia kuolemia saataisiin siis pelkällä PSA-seulonnalla estettyä joitakin, mutta samalla aiheutettaisiin huomattavalle joukolle terveitä miehiä lähes kestämättömiä ja turhia sivuvaikutuksia. Tämäkin on yksi esimerkki siitä, miksi monenlaista syöpään liittyvää tutkimusta on tärkeää tukea.

Mitä siis voidaan tehdä, että niin monia miehiä koskettavaa eturauhassyöpää voitaisiin seuloa riittävällä tarkkuudella? Tutkijat eivät ole tässäkään asiassa jääneet toimettomiksi, vaan meneillään on useita tutkimuksia parempien seulontamenetelmien löytämiseksi. Näin myös Suomessa – sain juuri itsekin kutsun osallistua suureen kliiniseen tutkimukseen, jossa PSA-arvon lisäksi käytetään uusia lisätestejä. Uudessa menetelmässä olisi etuna se, että voitaisiin erottaa toisistaan ärhäkät ja kiltit syövät, lähettää ärhäkät heti hoidettaviksi ja jättää kiltit tapaukset tarkkailuun. Laboratoriossa tämä erottelu toimii jo, mutta Syöpäsäätiönkin rahoittama iso kliininen tutkimus kertoo aikanaan sen, voidaanko tätä soveltaa väestötasolla.

Odottelen nyt kevään saapumisen lisäksi elämäni ensimmäisen PSA-testin tulosta, jonka saan tietooni tutkimuksen koehenkilönä. Toivon tietysti alhaista arvoa ja pääsyä niiden miesten joukkoon, jotka saavat uuden kutsun sitten joskus. Mutta jos jotain hälyttävää löytyisi, tietäisin olevani hyvissä käsissä. Suomi on edelleen syövänhoidon mallimaa, tutkimuksen ansiosta tietty. Ja sellaisena Suomi myös pysyy, jos se meistä Syöpäsäätiön ihmisistä, rahoitetuista tutkijoista ja teistä lahjoittajista riippuu.

Jarmo Wahlfors
Tutkimusjohtaja
Syöpäsäätiö