Lähteekö tässä henki?
Aleksanteri Strömberg sairastui viime kesänä kivessyöpään ja ehti jo pelätä kaikkein pahinta. Kun jääkiekkokausi alkoi syyskuun puolivälissä, hän meni kannustamaan suosikkijoukkuettaan, jos kroppa antoi kivuilta periksi. Katsomossa hän pystyi unohtamaan hetkeksi kaiken.
Aleksanteri Strömberg on kotoisin Petäjävedeltä, 30 kilometrin päästä Jyväskylästä. 28-vuotias nuorimies pelasi talvisin jääkiekkoa kotiseudulla ja 16 vuotta sitten hänestä tuli JYPin kannattaja kertaheitolla.
”Ensimmäinen peli, jonka kävin katsomassa, taisi olla JYP vastaan Jokerit. Siitä se lähti.”
Nyt kausikortti varmistaa paikan jokaisessa kotipelissä. Viime vuonna harrastus sai uuden merkityksen, kun se teki mahdolliseksi syövän hetkittäisen unohtamisen.
Pahaenteinen hiljaisuus paljastaa
Viime kesänä urheilullisen miehen eteen tuli pakollinen pysähtyminen. Kaikki alkoi kipeästä selästä ja koska suvussa oli reumaa, Aleksanteri päätti tutkituttaa tilanteen.
”Olin huomannut, että oikeassa kiveksessä oli pieni patti. Lääkäri epäili, että kyseessä ei ole mitään vakavaa, mutta päätettiin ottaa kuitenkin varmuuden vuoksi ultraäänitutkimus.” Pian Aleksanteri asettui sairaalapedille ja kysyi radiologilta kesken tutkimuksen: näkyykö siellä mitään?
”Hän oli ihan hiljaa ja jatkoi ultraamista. Silloin tiesin, että kaikki ei ole hyvin”.
Sitten radiologi sanoi, että kyseessä oli lähes varmasti syöpä ja kasvaimen pahanlaatuisuuden varmistaminen onnistuisi vain leikkauksella.
“Mietin, että miten tässä oikein käy? Mieli pyöritteli jatkokysymyksiä: millaiset hoidot ovat – kovinkin pahat? Pääsenkö kuntosalille tai katsomaan jääkiekkoa?”
Entä jos? Entä jos? Entä jos?
Aleksanteri meni shokkiin. Hän käveli kotiin ja soitti ensimmäiseksi äidille ja isälle. ”Kumpikaan ei sanonut mitään, he yrittivät pitää itsensä kasassa.”
Myöhemmin isä totesi monta kertaa, että tekisi mitä vaan, että voisi ottaa syövän itselleen.
Hän ei kuitenkaan voinut.
Aleksanteri makasi sängyssä kattoon tuijottaen ja mietti, että miten tässä oikein käy? Mieli pyöritteli jatkokysymyksiä: millaiset hoidot ovat – kovinkin pahat? Pääseekö hän kuntosalille tai katsomaan jääkiekkoa? Entä jos hän ei pääse vuoteen töihin? Lähteekö tässä henki?
Mikään ei auttanut. Mielenmaisemaan vaikutti muisto papasta, joka oli kuollut syöpään. ”Kun pappa kuoli, olin kuusitoistavuotias. Kyllä se oli aika hirveää, pappa oli kuitenkin minulle läheinen.”
Lopulta sängystä oli kuitenkin noustava. ”Oli pakko yrittää tehdä jotain, olen kuitenkin aina ollut aktiivinen. Jatkoin golfausta ja kävin festareilla.” Oli vaikea nauttia mistään, mutta Eppu Normaalin keikalla huolet unohtuivat onneksi hetkeksi.
Tieto helpotti tuskaa
Kasvain oli sen verran iso, että se oli pakko leikata ja koko kives poistettiin. Fiilikset olivat sekavat. Leikkaus pelotti, mutta toisaalta Aleksanteri toivoi, että se tulisi jo.
”Jännitti ihan pirusti mennä leikkaussaliin, mutta leikkaus meni lopulta hyvin. Ensin ajattelin olla kaksi yötä toipumassa isän luona, mutta hermokivut olivat oikeassa kyljessä niin järkyttävät, etten saanut sukkia jalkaan.” Toipumisaika piteni, mutta kaikki oli kuitenkin lääkäreiden mukaan kunnossa. Jäi pimentoon, mistä kivuissa oli kyse.
”Elokuun lopussa sain kuulla, että minulla on seminooma.” Se tarkoittaa paikallista, onneksi helposti hoidettava kivessyöpää. Tieto helpotti tuskaa.
Kolmen kuukauden sairausloman jälkeen Aleksanteri pystyi jatkamaan työtään IT-konsulttina ja urheilukin maistuu. Tilannetta seurataan kolmen kuukauden välein.
”Munien puolesta -kampanja tuntuu hyvältä”
Aleksanteri toivoisi ihmisten tajuavan, että syöpä voi tulla kenelle vaan. Hän kysyi lääkäriltä uudestaan ja uudestaan, mitä hän oli tehnyt, koska hän sai syövän. Lääkärit vastasivat kuitenkin aina, että mitään selitystä ei ole. Lopulta Aleksanteri hyväksyi sen.
”Näin viime keväänä Munien puolesta -kampanjan ja ostin rannekkeen. Tuli fiilis, että on oikeasti aika hienoa, että Liiga on lätkäpelaajien kanssa noin isosti tässä mukana.”
Kesän jälkeen hän myös tajusi, että on tärkeää kerätä varoja syöpätutkimukselle:
”Ei näitä syöpiä muuten osattaisi hoitaa.”
Teksti: Anu Koikkalainen
Kuvat: Jiri Halttunen
Pidetään puolustus kunnossa, lahjoita nyt.
Tee kertalahjoitus Munien puolesta -keräykseen ja taklataan miesten syövät yhdessä.
Lahjoita MobilePay:llä
Lahjoita miesten syöpien tutkimukseen haluamallasi summalla numeroon 90609.
Suomalaisin lahjoitusvaroin toimiva Syöpäsäätiö tukee syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään sekä rahoittaa syöpätutkimusta, jotta kenenkään ei enää tarvitsisi menehtyä syöpään. Syöpäsäätiö on merkittävin yksityinen syöpätutkimuksen tukija Suomessa. Syöpäsäätiö muodostaa yhdessä Suomen Syöpäyhdistyksen ja Suomen Syöpärekisterin kanssa Syöpäjärjestöt.