Salakavalan haimasyövän hoitotulokset paranevat hiljalleen

Haimasyöpäpotilaiden määrä on lisääntynyt, pääosin väestön ikääntymisen vuoksi. Haimasyöpä on salakavala syöpä, joka löydetään yleensä vasta, kun se on ehtinyt levitä. Syövän ennuste on huono, sillä vain noin 7-8% sairastuneista on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.

Hyvä uutinen on se, että haimasyöpään sairastuneiden elossaololuvut ovat hieman kasvaneet 2000-luvulla. Kysyimme gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri Hanna Seppäseltä, mistä myönteinen kehitys johtuu. Seppänen hoitaa HYKSissä haimasyöpäpotilaita sekä tutkii Syöpäsäätiön apurahalla haimasyöpää ja pyrkii kehittämään sen diagnostiikkaa ja hoitoa.

Seppäsen mukaan leikattujen haimasyöpäpotilaiden eliniän ennuste on hieman noussut, koska leikkaustekniikat ja solunsalpaajahoidot ovat kehittyneet. Leikkaushoitoa voidaan harkita yhä laajemmalle potilasjoukolle. Kolmekymmentä vuotta sitten haimasyöpäpotilaista juuri kukaan ei ollut elossa viiden vuoden kuluttua leikkauksesta, mutta nykyisin elossa olevien osuus on noin 20-25 prosenttia.

”Haimasyöpäleikkausten keskittämisen muutamiin sairaaloihin on tutkimuksissa todettu liittyvän pidempään elinaikaennusteeseen. Myös uusien solunsalpaajahoitojen lisääntyminen on ollut merkittävä elinaikaa lisäävä tekijä”, sanoo Seppänen.

Solunsalpaajahoitoja voidaan antaa ennen leikkausta ja sen jälkeen. ”Leikkauksen jälkeen annettu solunsalpaajahoito tietyllä lääkeyhdistelmällä on lähes kaksinkertaistanut potilaiden viiden vuoden elossaolo-osuuden ennusteen”, kertoo Seppänen.

Haimasyöpäpotilaille annetaan pääasiassa samaa standardihoitoa. Yksilöllisen täsmähoidon osuus haimasyövän hoidossa on varsin marginaalinen.

Tällä hetkellä kovin kiinnostavaa immunoterapiaa eli elimistön oman puolustusjärjestelmän aktivoimista syöpää vastaan on tutkittu paljon haimasyövässä. Toistaiseksi siitä ei ole todettu olevan hyötyä. Haimasyöpäkudoksessa on kuitenkin paljon tulehdussoluja ja immuunitutkimus jatkuu aktiivisena, kertoo Seppänen.

Tutkimuksissa on todettu muutamia haimasyövälle altistavia riskitekijöitä. Geneettinen tausta, esimerkiksi BRCA-mutaatio, voi altistaa haimasyövälle. Riskiryhmään kuuluvat geenivirheen kantajat pääsevät kuvantamis- ja kasvainmerkkiaineseurantaan. Myös krooninen haimatulehdus on Seppäsen mukaan haimasyövän tunnettu riskitekijä.

Miten salakavala syöpä voitaisiin löytää varhaisemmin? Syöpätutkijat ovat tutkineet viime aikoina aktiivisesti nestebiopsian hyödyntämistä syöpien varhaisessa toteamisessa. Nestebiopsiassa tutkitaan syövän merkkiaineita esimerkiksi verinäytteestä.

”Nestebiopsia on herättänyt suuria toiveita. Seurannassa ja uusimassa diagnostiikassa se saattaa olla hyödyllisempi, mutta toistaiseksi nestebiopsia ei ole vielä rutiinikäytössä”, kertoo Hanna Seppänen.

Haimasyöpä ei välttämättä näy myöskään varhaisvaiheessa kuvantamistutkimuksissa.

Seurannassa ja uusiman diagnostiikassa nestebiopsia saattaa olla hyödyllisempi, mutta ei ole toistaiseksi vielä rutiinikäytössä.

Uuden tutkimustiedon myötä haimasyövän hoito on kehittynyt yhä lisääntyvin, vaikka vielä pienin askelin. Tarvitaan siis edelleen paljon aktiivista tutkimusta haimasyövän hoitotulosten parantamiseksi sekä diagnoosin löytämiseksi varhaisemmassa vaiheessa.