”Tämä on ollut elämäni paras työyhteisö”
Jokainen yhteisö reagoi eri tavalla, kun yksi sen jäsenistä sairastuu vakavasti. K-Supermarket Akaan kollegat saavat Anu Järviseltä pelkkää kiitosta. Parantumatonta syöpää sairastava Anu kokee, että hänestä on välitetty. Tärkeä kokemus oli se, että syövästä huolimatta hänen työsuhteensa vakinaistettiin.
Toukokuussa 2016 Anu Järvinen meni tyttärensä futispelin jälkeen suihkuun ja huomasi, että vasen rinta oli vetäytynyt sisäänpäin. Kun tytöt oli lähetetty seuraavana aamuna kouluun, Anu soitti terveyskeskukseen ja sai ajan samalle päivälle. Rintaa ultratessa hänelle sanottiin, että kyllä tämä nyt pahalta näyttää.
Edessä oli rinnan osapoisto ja uuden rinnan rakentaminen selkäkielekkeestä ja implantista. Komplikaatioiden jälkeen implantti piti kuitenkin poistaa, jonka jälkeen kuvauksissa näkyi koko totuus: ”Syöpä oli levinnyt laajalle luustoon ja etäpesäkkeitä oli olkapäissä, lonkissa, selkärangassa, maksassa ja vatsassa”, Anu kertoo.
Emme voi parantaa, mutta voimme hoitaa
Maksan ja vatsan etäpesäkkeet saatiin häädettyä, mutta luuston pesäkkeet osoittautuivat ikuisiksi. Elämästä syövän kanssa tuli arkea. Anu muistaa, kuinka lääkäri kertoi, että häntä ei voida parantaa, mutta häntä voidaan hoitaa. ”On jo paljon, että minulla on hoitosuunnitelma”, Anu mietti.
Suunnitelma toimi monta vuotta, kunnes tuli uusin käänne. Vuosi sitten Anun päätä särki ja häntä huimasi. ”Olenkohan tehnyt töitä väärässä asennossa”, hän ajatteli.
Pään magneettikuvien jälkeen syy oireille paljastui. Lääkäri soitti ja kertoi, että aivoissa oli laaja etäpesäke, jota ei pystytä parantamaan eikä leikkaamaan.
Ihminen tyytyy lopulta vähään
Anu saa sytostaattihoitoja koko loppuelämänsä kolmen viikon välein. Syöpää voidaan hidastaa lääkkeellä, joka on uusin ja todettu tehokkaimmaksi.
”Vaikka sairastan parantumatonta sairautta se ei tarkoita, että odotan peiton alla, koska kuolen”, Anu ajattelee. Hän on oivaltanut, että ihminen tyytyy melko vähään, kun elämän prioriteetit ovat kohdillaan. ”Sitten kun on sinut itsensä kanssa ja ymmärtää elämän rajattomuuden ja rajallisuuden.”
”Vaikka sairastan parantumatonta sairautta se ei tarkoita, että odotan peiton alla, koska kuolen.”
Työyhteisön tuki ollut valtava
Töihin palaaminen rankkojen syöpähoitojen jälkeen ei ollut itsestäänselvyys. Itsetunto alkoi palaamaan, kun Anusta tuli veljentyttönsä ja uuden bestiksensä hoitaja. ”Kelpaan johonkin!”, hän ajatteli haltioissaan.
Kokemuksesta vahvistuneena Anu rohkaistui hakemaan läheiseen K-kauppaan työkokeiluun. Siitä alkoi kokonaan uusi ura ja kuntoutuminen pikkuhiljaa takaisin työelämään.
Viimeiset kymmenen vuotta Anu on työskennellyt K-Supermarket Akaassa. Syöpä on ollut osa elämää kaikki vuodet ja kollegat ovat osanneet ottaa sen huomioon parhaalla mahdollisella tavalla.
”Kukaan ei ole kohdellut minua missään vaiheessa sairaana, vaan aivan normaalina ihmisenä. Se on ollut huippu juttu. Syövästäni on voitu puhua, mutta ei siitä ole jauhettu.”
Vakinaistaminen syövästä huolimatta
Anu on saanut työskennellä kahden kauppiaan alaisuudessa, ja molemmat ovat suhtautuneet hänen sairauteensa hienosti. Kerran edeltävä kauppias tuli Anun mukaan jopa sytostaattihoitoihin.
”Kauppias Satu välitti entisestä työntekijästä niin paljon, että tuli hoitoihin mukaan keskellä päivää. Se kertoo paljon kauppiaasta ja hänen suhteesta työntekijöihinsä. Meillä oli mahtava eväsretki yhdessä”, Anu muistelee.
Myös uusi kauppias Hanna on saanut Anun tuntemaan olevansa osa työyhteisöä silloinkin, kun hän ei ole työkykyinen. Hanna myös vakinaisti Anun, vaikka hän tiesi syövästä: ”Se tuntui todella hyvältä. Ammattitaitooni luotettiin, vaikka saatoin joutua keskeyttämään työni koska tahansa.”
Nykyään Anu on työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta käy silti silloin tällöin töissä. Kauppiaan kanssa on sovittu, että Anu saa tulla omien voimiensa mukaan.
”Kukaan ei ole kohdellut minua missään vaiheessa sairaana, vaan aivan normaalina ihmisenä. Se on ollut huippu juttu. Syövästäni on voitu puhua, mutta ei siitä ole jauhettu.”
”Tiedän, välitän ja minulle voi puhua”
Työelämään paluu syöpäkokemuksen jälkeen ei ole mutkaton tie. ”Jokainen ihminen kaipaa omanlaistaan tukea. Jotkut hakevat vertaistukea, toiset eivät halua kertoa syövästä kenellekään. Sairaudesta ei tarvitse tehdä numeroa, mutta jotenkin tulisi osoittaa, että olemme tästä tietoisia ja välitämme”, Anu pohtii.
”Tiedän, välitän ja minulle voi puhua – näitä asioita tähdentäisin. Ei siitä niin isoa numeroa tarvitse tehdä.”
Edelleenkin kun Anu menee kaupalle, hänelle tulee hyvä mieli: ”Iloisia moikkuja tulee ja joku kysyy, miten olet jaksanut.”
Teksti: Anu Koikkalainen
Kuvat: Arto Arvilahti
Tilaa yritysuutiskirje
Koskettaako syöpä sinua tai työyhteisöäsi? Yrityksille suunnatussa uutiskirjeessämme pääset lukemaan koskettavia tarinoita elämästä syövän kanssa, ajankohtaista tietoa syöpätutkimuksesta ja kampanjoistamme sairastuneiden hyväksi.
Käsittelemme henkilötietojasi tietosuojaselosteen mukaisesti.
Syöpäsäätiö on Suomen suurin yksityinen syöpätutkimuksen tukija. Lahjoituksilla tuetaan myös syöpään sairastuneita sekä heidän läheisiään. Syöpäsäätiö muodostaa yhdessä Suomen Syöpäyhdistyksen ja Syöpärekisterin kanssa Syöpäjärjestöt.