Minun tarinani

Ensimmäinen joulu ilman isää

Muusikko Pauli ”Pate” Mustajärven kuolemasta tulee tulevana jouluna vuosi. Tytär Jenni Mustajärvi kertoo isänsä sairastumisesta, viimeisistä yhteisistä kuukausista ja surusta, joka kulkee aina mukana.

Luulin jo tietäväni, mitä suru on

Kun Jenni Mustajärven, 40, puhelin soi eräänä sunnuntaina outoon aikaan, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että isä soittaa. ”Iskällä oli erilainen rytmi kuin monella muulla, joten hän saattoi soitella mitä erikoisempina kellonaikoina.”

Sitten Jenni muisti, ettei se voinut olla isä.

Rockyhtye Popedan alkuperäisenä laulusolistina tunnettu Pate Mustajärvi kuoli syöpään tapaninpäivänä vuonna 2025.

”Luulin jo tietäväni, mitä suru on. Olin menettänyt aiemmin kaksi läheistä ystävääni. Mutta kun kyseessä on oma vanhempi, se on erilaista”, Jenni sanoo. Pate Mustajärvi oli kärsinyt kivuista jo pitkin vuotta ja käynyt niiden vuoksi yksityisillä lääkäreillä. Hänelle määrättiin kuitenkin vain kipulääkkeitä. Syyskuussa hän hakeutui sairaalaan kylkiluiden murtumien vuoksi. Kylkiluiden kuvauksen yhteydessä löytyi syöpä.

Jennillä on ajanjaksosta lähinnä hajanaisia muistikuvia. Hän eli kuin sumussa.

”Näin iskän hädän, joten menin tietynlaiseen selviytymistilaan. Ajattelin, että nyt ei ole minun aikani romahtaa.”

Koko kansan uutinen

Isän julkisuus oli ollut osa Jennin elämää aina, mutta sairauden aikana se tuntui uudella tavalla. ”Yhtäkkiä koko kansa tiesi. En pystynyt itse säätelemään, kenelle ja milloin kerron. Oli pakko rajoittaa sitä, kuinka monen ihmisen kanssa jaksoi päivän aikana puhua.”

Jennillä ja hänen isällään oli aina ollut syvä ja erityinen yhteys. ”Näimme kulmakarvan asennosta, millä tuulella toinen oli.” Isän ja tyttären yhteys syveni entisestään, kun Jenni päätyi itsekin musiikkialalle. ”Oli ihanaa, että iskä tiesi tasan tarkkaan, mistä puhuin.”

Syöpädiagnoosin jälkeen Jennille vaikeinta oli nähdä, miten sairaus vaikutti hänen isäänsä.

”Iskä oli aina ollut sellainen supersankarihahmo. Hän oli tekevä ja pystyvä ihminen, joten hänelle oli kova paikka, kun fysiikka alkoi pettää ja oli turvauduttava muiden apuun.”

Läheisten täytyi vakuuttaa, että he halusivat auttaa. ”Kun iskä oli sairaalassa, katselimme yhdessä vanhoja suomalaisia mustavalkoelokuvia. Joskus vain istuin hänen vieressään. Vaikka hän sulkeutui tunteidensa kanssa, hän selvästi ilahtui läsnäolostani.”

Ensimmäinen joulu ilman isää

Koko viime syksy oli Jennille raskas. Henkinen kuormitus tuntui myös kehossa.

”Heräsin öisin sydän tykyttäen keskeltä hikilammikkoa. Tuntui kuin kehon termostaatti olisi mennyt rikki.”

Kun joulu alkoi lähestyä, Jenni päätti tietoisesti tuoda valoa synkän ajan keskelle.

”Sanoin iskällekin, että aion pistää ihan ranttaliksi. Valot, koristeet ja kaikki.

Lapsuudessa joulu oli ollut erityisen tärkeää aikaa, sillä silloin myös kiireinen muusikkoisä oli kotona. Joulupäivänä suvulla oli tapana kokoontua aina yhteen. Nyt joulu tuntuu erilaiselta.

”Luotan kuitenkin suvun voimaan ja siihen, että tästä joulusta selvitään.”

Suru muuttaa muotoaan

Tulevana jouluna Pate Mustajärven kuolemasta tulee vuosi. Suru on edelleen osa Jennin jokapäiväistä elämää.

”Suru tulee olemaan aina osa minua. Se ei katoa, mutta se muuttaa muotoaan.”

Lohtua tuo se, että Jenni sai olla isänsä rinnalla loppuun asti.

”Kun näin konkreettisesti, mitä tapahtuu, kuoleman kanssa tuli rauha.”

Suomessa syöpään sairastuu vuosittain noin 35 000 ihmistä.

”Iskän sairastuessa eräs lääkäri sanoi, että syöpähoidot ovat Suomessa huippuluokkaa. Jotta ne pysyvät sellaisina myös tulevaisuudessa, syöpätutkimuksen tukeminen on entistä tärkeämpää”, Jenni sanoo.

Teksti: Katri Kilpiäinen
Kuvat: Omer Levin

Suomalaisin lahjoitusvaroin toimiva Syöpäsäätiö tukee syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään sekä rahoittaa syöpätutkimusta, jotta kenenkään ei enää tarvitsisi menehtyä syöpään. Syöpäsäätiö on merkittävin yksityinen syöpätutkimuksen tukija Suomessa. Syöpäsäätiö muodostaa yhdessä Suomen Syöpäyhdistyksen ja Suomen Syöpärekisterin kanssa Syöpäjärjestöt.