Minun tarinani

”Sanon Tarjalle edelleen hyvää yötä, vaikka vastausta en enää saa”

Kun Jari Laatikaisen, 69, vaimo Tarja kuoli syöpään, päättyi vuosikymmeniä kestänyt yhteinen elämä. Pariskunta oli kuitenkin ehtinyt tehdä päätöksen, jolla on merkitystä vielä tulevaisuudessakin.

On kova paikka kuulla, että tästä ei sitten parannuta

Jarilla ja hänen vaimollaan Tarjalla oli tapana vaihtaa suukko ja toivottaa toisilleen hyvää yötä ennen nukkumaanmenoa.

”Edelleen sanon Tarjalle hyvää yötä, vaikka vastausta en enää saakaan”, Jari kertoo.

Tarja menehtyi alkuvuodesta 2025. Pariskunta oli pitänyt yhtä yli neljäkymmentä vuotta.

”Tanssiravintolasta se aikoinaan lähti niin kuin monella muullakin 70-luvulla”, Jari muistelee.

Kun rakas ihminen on kulkenut rinnalla vuosikymmenten ajan, hänen poissaolonsa tuntuu monessa arkisessa hetkessä. Kesämökillä Jari kaipaa esimerkiksi Tarjan huolella hoitamia kukkaistutuksia.

“Nykyisin katselen valokuvasta, että kyllä on ollut paljon keltaisia kukkia, kun Tarja niitä aina vaali. Minusta ei oikein ole kukkia hoitamaan.”

Ei mitään tehtävissä

Juhannuksen tienoilla 2023 pariskunta oli kesämökillään, kun Tarjan selkään sattui hänen nostettuaan vettä saunalla.

”Tarja ei suostunut lähtemään lääkäriin, kun juhannuskin oli tulossa. Selkä oli kuitenkin niin kipeä, ettei hän päässyt omin avuin vessaan tai pystynyt nukkumaan edes sängyssä.”

Lääkärissä selvisi, että Tarjan rintaranka oli murtunut. Kuvissa näkyi myös huolestuttavia muutoksia maksassa. Jatkotutkimuksissa paljastui, että Tarjalla oli laajalle levinnyt syöpä.

”Lääkäri sanoi, ettei sille voi tehdä enää mitään.”

Jari muistaa edelleen, mitä Tarja totesi kuultuaan diagnoosinsa:

”Mä arvasin tämän, Tarja sanoi. Itse mietin eniten sitä, miten kauan meillä on vielä aikaa jäljellä. Onko sitä vuosi? Voisiko sitä olla enemmän?”

Lopulta yhteistä aikaa jäi puolitoista vuotta.

”Muutamia sairaalajaksoja lukuun ottamatta pärjättiin Tarjan kanssa kotona. Tarjan toive kun oli, että hän saisi olla siellä mahdollisimman pitkään. Se myös toteutui.”

Tarja ei halunnut kertoa sairaudestaan muille kuin siskoilleen. Jarille oli raskasta, ettei hän voinut puhua asiasta edes ystävilleen. Keskenään Jari ja Tarja puhuivat kuitenkin myös siitä, mitä Tarjan kuoleman jälkeen tapahtuisi.

”Tarja mietti hautajaisetkin valmiiksi”, Jari kertoo.

Ikävä kulkee mukana arjessa

”Ensimmäiset kuukaudet Tarjan kuoleman jälkeen olivat kuin outoa painajaista”, Jari kuvailee.

Iltaisin hän sytytti kynttilän ja otti konjakkipaukun Tarjan muistolle. Kolmen kuukauden jälkeen Jari kuitenkin päätti, että konjakin juominen sai riittää.

Vähitellen suru on muuttanut muotoaan, vaikka ikävä ei olekaan kadonnut.

”Käyn Tarjan haudalla säännöllisesti ja katselen hänen kuvaansa kirjahyllystä, mutta enää suru ei ole joka päivä niin kipeänä mielessä.”

Jari muistaa myös, kuinka heillä oli tapana kiusoitella toisiaan.

”Sanoin aina, että jos minusta aika jättää ensin, Tarja on pulassa tietokoneen kanssa. Minä sen sijaan voisin katsoa Googlesta apua ruoanlaittoon.”

Sittemmin Jari onkin opetellut valmistamaan muun muassa ruskeaa kastiketta.

”Ne ovat sellaisia päivittäisiä asioita, joista muistaa toisen.”

Testamentti hyvään tarkoitukseen

Koska pariskunnalla ei ollut lapsia, he olivat pohtineet testamenttilahjoitusta.

”Sopivaa lahjoituskohdetta ei vain ollut tullut vastaan. Tarjan sairastuttua se sitten tuli.”

Jari ei olisi kiirehtinyt testamentin tekemistä, mutta Tarjalle asia oli tärkeä.

”Eihän sitä tosiaan tiedä, milloin viimeinen kiire tulee.”

Pariskunta päätti tehdä testamentin Syöpäsäätiölle.

”On kova paikka kuulla, että tästä ei sitten parannuta. Toivon, että kun syöpätutkimus saa rahoitusta, löydettäisiin uusia hoitomuotoja niin, että yhä useampi parantuisi.”

 

Teksti: Katri Kilpiäinen
Kuvat: Omer Levin

Suomalaisin lahjoitusvaroin toimiva Syöpäsäätiö tukee syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään sekä rahoittaa syöpätutkimusta, jotta kenenkään ei enää tarvitsisi menehtyä syöpään. Syöpäsäätiö on merkittävin yksityinen syöpätutkimuksen tukija Suomessa. Syöpäsäätiö muodostaa yhdessä Suomen Syöpäyhdistyksen ja Suomen Syöpärekisterin kanssa Syöpäjärjestöt.