”En minä täältä vielä lähde”

Ennen syöpää Anun elämä täyttyi lasten harrastuksista ja arjen organisoinnista. Se ei ollut hänelle koskaan rasite vaan pikemminkin mieluinen tehtävä. Elämä Akaan Toijalassa oli hyvää.
”Kotona kävi paljon lasten kavereita, sillä he tiesivät, että kylään sai tulla. Oli pikkujouluja, synttäreitä ja vappujuhlia. Ne olivat huippuhetkiä”, Anu muistelee.

Kyllä tämä nyt pahalta näyttää

Toukokuussa 2016 Anu meni tyttärensä futispelin jälkeen suihkuun ja huomasi, että vasen rinta oli vetäytynyt sisäänpäin.

”Arvasin mistä oli kysymys, mutta peitin kaikki tunteet, etteivät lapseni tajuaisi mitä on tapahtunut”, Anu kertoo.
Kun tytöt oli lähetetty seuraavana aamuna kouluun, Anu soitti terveyskeskukseen ja sai ajan samalle päivälle. Rintaa ultratessa hänelle sanottiin, että kyllä tämä nyt pahalta näyttää. Silloin tunteet purkautuivat.

Edessä oli rinnan osapoisto ja uuden rinnan rakentaminen selkäkielekkeestä sekä implantista. Implantti piti kuitenkin komplikaatioiden vuoksi poistaa, jonka jälkeen kuvauksissa näkyi koko totuus. Syöpä oli levinnyt laajalle luustoon ja etäpesäkkeitä oli olkapäissä, lonkissa, selkärangassa, maksassa ja vatsassa.

Pienimmät eivät tienneet hölkäsen pöläystä

Anu ei yhäkään tiedä, kuinka hän käsitteli tiedon ympäri kehoa levinneestä syövästä. ”Keskityin jotenkin vaan arkeen. Vanhin tyttäreni oli jo niin vanha, että kerroin hänelle syövästä. Pienimmät eivät tienneet hölkäsen pöläystä.”
Kun hiukset lähtivät hoitojen myötä, myös nuorimmat lapset kuulivat sairaudesta. Syövän levinneisyydestä heille ei puhuttu vielä mitään.

”Vakuuttelin lapsilleni ja itsellenikin, että en minä täältä vielä lähde. En ole silti taistelija, koska en taistele. Minä luotan lääketieteeseen, Anu painottaa. ”En ymmärrä, millä tavalla minun taisteluni vaikuttaisi lääkkeiden toimintaan? Ei millään tavalla.”

Sitten tapahtuu herätys

Syöpä muutti Anun elämää rajusti. Hän havahtui alkoholiongelmaan ja ymmärsi, että omilla teoillaan voi vaikuttaa elämäänsä. Anu jätti alkoholin ja keskittyi äitiyteen.

Toinen syövän tuoma syvä muutos oli se, että Anu oppi pyytämään apua. Vaihtoehtoja ei ollut – suorittamisesta oli pakko luopua, koska itse ei enää pystynytkään kaikkeen.

”Sisarukset ovat sanoneet, että emme Anu voi tietää mitä tarvitset, jos et pyydä apua”, Anu kertoo ja murtuu kyyneliin. ”Sisarukset sanoivat noin, koska he tuntevat minut. Olen ymmärtänyt, että tarvitsen apua ja he ovat ymmärtäneet, että minä tarvitsen juuri nuo sanat.”

”Olen ollut jopa huolissani, unohtaako siskoni itsensä, koska hän auttaa minua niin paljon. Jokainen on kuitenkin huolissaan omalla tavallaan ja se pitää sallia”.

Emme voi parantaa, mutta voimme hoitaa

Maksan ja vatsan etäpesäkkeet saatiin häädettyä, mutta luuston pesäkkeet osoittautuivat ikuisiksi. Elämästä syövän kanssa tuli arkea. Anu muistaa, kuinka lääkäri kertoi, että häntä ei voida parantaa, mutta häntä voidaan hoitaa.

”On jo paljon, että minulla on hoitosuunnitelma”, Anu mietti.

Suunnitelma toimi monta vuotta, kunnes tuli uusin käänne. Vuosi sitten Anun päätä särki ja häntä huimasi.

”Olenkohan tehnyt töitä väärässä asennossa”, hän ajatteli.

Pian syy oireille paljastui. Lääkäri soitti ja kertoi, että aivoissa oli laaja etäpesäke, jota ei pystytä parantamaan eikä leikkaamaan.

Ei ollut niskajumi vaan kasvain

Anu laittoi heti sisarusten Whatsapp-ryhmään viestin ja kirjoitti asian niin kuin se oli: ”Ei ollut niskajumia, pää täys kasvaimia”, karu viesti kertoi. Sisarukset olivat saman tien tukena. ”He ottivat jämptisti koppia”, Anu kiittelee.

Anu saa sytostaattihoitoja koko loppuelämänsä kolmen viikon välein. Syöpää voidaan hidastaa lääkkeellä, joka on uusin ja todettu tehokkaimmaksi.

”Vaikka sairastan parantumatonta sairautta se ei tarkoita, että odotan peiton alla, koska kuolen”, Anu ajattelee. Hän on oivaltanut, että ihminen tyytyy melko vähään, kun elämän prioriteetit ovat kohdillaan. ”Sitten kun on sinut itsensä kanssa ja ymmärtää elämän rajattomuuden ja rajallisuuden”, hän täydentää.

Anu rakastaa tyttäriään, kukkia sekä hömppäsarjojen katselua. Itselleen hän osaa olla vihdoin armollinen: ”Tässä tämä arki pyörii. Jos en jaksa tänään jotain tehdä, niin katson huomenna, mikä on tilanne.”

Teksti: Anu Koikkalainen
Kuvat: Arto Arvilahti

Syöpäsäätiö on Suomen suurin yksityinen syöpätutkimuksen tukija. Lahjoituksilla tuetaan myös syöpään sairastuneita sekä heidän läheisiään. Syöpäsäätiö muodostaa yhdessä Suomen Syöpäyhdistyksen ja Syöpärekisterin kanssa Syöpäjärjestöt.