Jan Stenfors: ”Elämässä on käynyt tosi hyvä mäihä”

Jan ”Nasse” Stenforsin elämää ei voi mitenkään kutsua tavalliseksi tarinaksi.

Kitaristikonkarin opinnot loppuivat peruskouluun, kun musiikki vei Nasty Suicidena tuolloin tunnettua rokkaria ympäri maailmaa. Kun musahommat hiipuivat, mies aloitti lukion 32-vuotiaana ajattelematta, että siinä on mitään ihmeellistä.

”Kun kiinnostun jostain, niin oikeastaan hurahdan. Näin kävi luonnontieteiden kanssa ja kävin sitten sen lukion”, Stenfors muistelee.

Ura jatkui Helsingin yliopistoon ja farmasian opintoihin. Muusikko sai pääsykokeissa toiseksi parhaat pisteet ja alkoi uusi, akateeminen elämänvaihe.

Musiikki kaiken aikaa matkassa

Opintojensa myötä Stenfors tapasi tulevan vaimonsa, jonka kanssa hänellä on nyt kaksi- ja seitsemänvuotiaat lapset. ”Näilläkin kilometreillä voi vielä tulla isäksi”, mies hymyilee keittiössään. Vieressä on lapsen syöttötuoli, lattialla leluja.  Kotona eletään pikkulapsiperheen arkea. Pienten lasten lisäksi miehellä on myös yksi aikuinen tytär.

Musiikista Stenfors ei koskaan päästänyt täysin irti. Vaimon kanssa syntyi idea yhteisestä harrastuksesta: ”Mulla on kova kutina tehdä musiikkia, ja vaimo on soittanut pianoa nuorena.” Veljesten kanssa Stenfors soitteli silloin tällöin muutenkin. Idea perhebändistä kasvoi.

Lisää perheenjäseniä liittyi joukkoon ja pian koolla oli seitsenhenkinen kokoonpano, keikkamyyjien kammo, Stenfors vinoilee. ”Bänditouhu sai merkittävän käänteen, kun yksi levy-yhtiö ilmaisi kiinnostuksensa julkaista, jos me jotain äänitetään.”

Levyä tehdessään Stenfors sai tietää sairastuneensa syöpään.

Lue myös: Hanoi Rocksin perustajajäsenellä levinnyt eturauhassyöpä

Dramaattinen käännekohta elämässä

Kaikki alkoi kutinasta eturauhasen alueella. Stenfors ajatteli, että hänellä on virtsatientulehdus. Kutina oli mietoa, mutta koska se kesti niin kauan, hän otti yhteyttä urologiin. Urologi puolestaan epäili eturauhasen tulehdusta, mutta kehotti mittaamaan PSA-arvon. Se oli reippaasti kohollaan.

Alkoi tutkimusten sarja, joiden edetessä Stenforsille selvisi, että hänellä oli aggressiivinen eturauhassyöpä ja oli mahdollista, että se ei ole paikallinen. ”Se oli aika kova pala. Vaimo oli kuuntelemassa, puhelin oli kaiuttimella. Se oli dramaattinen käännekohta meidän elämässämme”.

Lue myös: Mikä on eturauhassyöpä?

Urologi käynnisti hormonihoidot ja jatkohoitojen suunnittelu alkoi. PSMA-PET-tutkimuksessa selvisi lopulta tilanteen todellinen vakavuus.  Syöpä oli levinnyt selkeästi ulos kapselista ja lisäksi löytyi kaksi luustometastaasia; yksi lantion alueella ja yksi selkärangassa.

Huonojen uutisten vastaanottaminen on ollut raskasta, vaikka mies tuntee työnsä puolesta syövän sairautena paremmin kuin hyvin. Hän luuli olevansa valmistautunut, jos syöpä sattuisi omalle kohdalle. Silti tuntui siltä, kuin joku olisi lyönyt pesäpallomailalla päähän.

”Jokainen vaihe oli sellainen, että aina toivoin positiivisempaa tulosta. Joka stepissä tuli huonoja uutisia. Olin vähän tyrmistynyt.”

Sytostaatit ja sädehoidot syövät miestä

Kun syövän laajuus selvisi, aloitettiin hormonihoitojen lisäksi sytostaattihoidot, joista viimeiset Stenfors sai viime vuoden lokakuussa. ”Nekin meni aika hyvin, vaikka ne väsyttivät ja kuluttivat miestä. Tämän vuoden puolella alkoivat sädehoidot. Fyysinen jaksaminen ja aivoenergia ovat huonompia mitä ennen.”

Nyt odotellaan tuloksia. Odottaminen tuntuu Stenforsista vaikeammalta kuin hoitoihin valmistautuminen.

Syöpä pyörii mielessä myös äidin kohtalon kautta. Äidillä oli rintasyöpä, mikä saatiin leikkauksella, sädetyksellä ja hormonihoidoilla kuriin. ”Vähän vanhemmalla iällä hänelle tuli sappiteiden syöpä, mihin on olemassa hyvin vähän tehokasta hoitoa. Äiti menehtyi siihen ja se on ollut vahvasti mielessä.”

Mitä jos en saa nähdä lasteni kasvavan?

Syövästä puhuminen on helpottanut Stenforsin elämää ja vaikeiden asioiden kohtaamisesta on tullut siedettävämpää.

”Yksi voimakkaimpia ajatuksia on ollut se, että mitä jos en saa nähdä mun lasten kasvavan. Se oli ja on edelleen tosi pelottava ajatus”, perheenisä toteaa. ”Ensimmäisen kerran kun näistä ajatuksista jollekin mainitsin, romahdin, enkä pystynyt puhumaan ollenkaan. Nyt on tullut harjoiteltua vähän. Kyllä puhuminen auttaa käsittelemään asioita.”

Uusien syöpähoitojen ansiosta Stenfors on saanut lisää aikaa perheensä kanssa. ”Saamistani hoidoista ei olisi mitään tietoa ilman tutkimusta. Tutkimusta ei saa pitää itsestäänselvyytenä”, hän painottaa.

Konkarimuusikko on syvästi kiitollinen mies.  Haaveita riittää, mutta eniten mies unelmoi siitä, että saa nähdä millaisia ihmisiä hänen lapsistaan kasvaa. Muusikko haaveilee myös lokoisista lomapäivistä perheen kanssa ja mahtavaa olisi tietenkin myös se, että uuden bändin äänite pääsisi kovaan rotaatioon radiossa.

”On käynyt tosi hyvä mäihä tässä elämässä. Olen saanut olla niin monessa mukana ja niin täysillä. Lapsuuden unelmat ovat toteutuneet.”

Mitä Janille kuuluu maaliskuussa 2024?

Tällä hetkellä Janille kuuluu hyvää, hän halusi lähettää lukijoille seuraavanlaiset terveiset:

“Näin melkein 2 vuotta siitä kun tuo juttu kirjoitettiin, voi todeta, että kannattaa unelmoida. Kaikki ei tule toteen, kuten tuon äänitteen kova rotaatio radiossa, mutta paljon ehkä tärkeämpiä asioita kuitenkin. Hoitojen jälkeen syövän merkkiaine PSA on ollut jatkuvasti alhaalla, mikä kielii erittäin hyvin onnistuneesta hoidosta. Siitä jälleen kiitos kuuluu tutkimukselle sekä lääkärien loistavalle työlle. Olen kiitollinen ja jatkan unelmia ja elämää!”

Teksti: Anu Koikkalainen
Kuva: Sara Lehtomaa

Syöpäsäätiö on Suomen suurin yksityinen syöpätutkimuksen rahoittaja. Lahjoituksilla tuetaan myös syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään. Syöpäsäätiö muodostaa yhdessä Suomen Syöpäyhdistyksen ja Syöpärekisterin kanssa Syöpäjärjestöt.