Pääsihteeri Sakari Karjalainen: Välitän, siis olen

Jo useampi vuosi sitten sählykaverini puoliso menehtyi kesän aikana nopeasti edenneeseen syöpään. Ystävämme palasi sählyyn kuukauden tauon jälkeen, suru oli vienyt monta kiloa painosta pois. Syyskauden päätteeksi menimme koko porukka hänen kotiinsa joulupäivänä, nautimme hänen valmistamansa aterian ja pelasimme koko illan korttia. 

Kun välitämme toisistamme, voimme osoittaa sen monella tavalla. Kuten kyselymme osoitti, miesten ja naisten välillä on eroja. Tärkeintä ei ole, miten osoitamme välittävämme, vaan että ylipäänsä välitämme.  

Yhden sairastuminen vaikuttaa moneen

Sairastuminen johtaa usein ainakin väliaikaisesti poisjäämiseen harrastuksista. Se voi johtaa eristäytymiseen ja yksin jäämiseen. On tärkeätä, että sairastunut tai joissain tapauksissa tämän läheinen voi kokea kuuluvansa joukkoon poissaolosta huolimatta. Ja takaisin on oltava helppo palata. 

Sairastunut voi helposti jäädä yksin. Sairastuminen vaikuttaa tavalla tai toisella läheissuhteisiin. Omasta sairaudesta ei ole välttämättä helppo puhua. Pelko, huoli omasta ja läheisten tulevaisuudesta ja ahdistus ovat päällimmäisenä mielessä. Läheinenkään ei välttämättä tiedä, miten tässä tilanteessa tulisi toimia. Hänelläkin on usein suuri huoli ja ahdistus. Sairastuneen läheinen on usein yhtä suuressa tuen tarpeessa kuin sairastunutkin. 

Sosiaalisten suhteiden merkitys selviytymisessä on suuri

Välittämisen merkityksestä on olemassa tämän kyselyn lisäksi paljon tutkimustietoa. Syöpädiagnoosin saamiseen ja sairauden eri vaiheisiin liittyy usein voimakas stressi, jonka käsittelemiseen ja josta selviytymiseen ihmisillä on erilaisia tapoja. Tutkimus on osoittanut, että sosiaalisilla suhteilla ja verkostoilla on stressistä selviytymisessä suuri merkitys. Puolison tuki on monelle kaikkein tärkein, mutta muilla perheenjäsenillä ja ystävillä on myös suuri merkitys. 

Vastaajista lähes joka viides oli kokenut jäävänsä usein yksin. Tilanne muuttui huonommaksi hoitojen jälkeen, jolloin melkein kolmasosa vastaajista koki yksinäisyyttä usein. Yhdeksän kymmenestä toivoi välittämistä vaikeimpina hetkinä. Kysely kertoo, että välittämisen tarve ei jää vain sairauden alkuun vaan jatkuu hoitojen päätyttyäkin.  

Mitä voimme oppia kyselystä: 

• joka toinen sairastunut on kokenut yksinäisyyttä toisinaan tai usein, mutta kolme viidestä koki saaneensa välittämistä riittävästi, 

• sairastuneet odottavat välittämistä sairauden alkuvaiheessa mutta myös hoitojen päätyttyä, 
• välittämistä odotetaan ylivoimaisesti eniten puolisolta mutta myös terveydenhuollon ammattilaisilta, lisäksi tukea toivotaan myös muilta perheenjäseniltä ja sukulaisilta sekä ystäviltä, 
• tärkein välittämisen muoto on kuuntelu ja keskustelu ja 
• sairastunut odottaa yhteydenpitoa läheisiltä ja ystäviltä. 

Olemme usein arkoja ilmaisemaan, että välitämme. Ottakaamme rohkeasti yhteyttä sairastuneeseen – se riittää. Tukekaamme myös sairastuneiden puolisoita ja muita läheisiä, että he jaksavat välittää. 

Olemme usein arkoja ilmaisemaan, että välitämme. Ottakaamme rohkeasti yhteyttä sairastuneeseen – se riittää. Tukekaamme myös sairastuneiden puolisoita ja muita läheisiä, että he jaksavat välittää. 

Ryhmään kuulumisen tunne on yksi voimakkaimmista tarpeistamme. Se on ihmisyyden ytimessä ja luo perustan turvallisuuden tunteellemme. Miten pidämme huolen siitä, että sairastunut ystävämme tai työyhteisön jäsen kokee edelleen kuuluvansa joukkoomme? 

Kohtele toista niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Tämä kultainen sääntö on hyvä ohje minulle ja sinulle. Välittämisen kyky on meillä kaikilla olemassa. Välittäminen tekee meistä ihmisen. Välitän, siis olen. 

Tutustu Syöpäjärjestöjen välittämiskyselyyn täällä.