Peli ei ole menetetty

Jan ”Nasse” Stenforsia hymyilyttää. Rokkariproviisori on juuri tullut eturauhassyöpänsä kontrollikäynniltä ja PSA-arvo on yhä juuri niissä lukemissa, kuin sen tuleekin olla.

PSA on valkuaisainetta, jota erittyy yksinomaan eturauhaskudoksesta ja sen seuranta on keskeinen osa kontrollikäyntejä.

Sama kohtalo kuin sukulaisilla?

Kaikki alkoi nelisen vuotta sitten kutinasta eturauhasen alueella. Stenfors ajatteli, että hänellä on virtsatietulehdus. Sen sijaan hänellä oli aggressiivinen eturauhassyöpä, joka oli levinnyt selkärangan ja lantion alueelle.

Aluksi uutiset olivat syövän osalta lähes poikkeuksetta huonoja. Stenforsin mielessä pyöri äiti, joka selvisi rintasyövästä, mutta ei enää sappiteiden syövästä.

Kun sappiteiden syöpä uusiutui, mikään hoito ei enää tehonnut siihen. Muillakin sukulaisilla syöpä oli noudattanut samaa kaavaa: syöpä aina uusiutui, eikä sen jälkeen ollut mitään tehtävissä.

”Ajattelin, että näin se aina menee. Paikallinen syöpä on parannettavissa ja levinnyt syöpä ei. Jossain vaiheessa levinnyt syöpä uusiutuu ja sitten hoidot ovat enemmän tai vähemmän palliatiivisia siitä eteenpäin.”

Kolikolla on aina kääntöpuoli

Syövän nujertaminen aloitettiin hormonihoidoilla ja niitä jatkettiin puolitoista vuotta. Sinä aikana Stenfors sai myös sytostaatti- ja sädehoitoa.

”Hormonihoidot vievät miehen polttoainetta”,  Stenfors kiteyttää. ”Ensimmäisenä ne iskevät sukupuolielämään.  On loistavaa, että sitä kautta saadaan tauti kuriin, mutta kolikon toinen puoli on se, että puututaan elämän joka osa-alueeseen.”

Ulkoinen sädehoito ei  onneksi tuottanut ongelmia. ”Oli helppo nakki käydä HYKSissä sädetettävänä, 20 minuuttia in ja out. Korkeintaan sain pienet hyvät nokoset pöydällä.”

Sytostaatti saattoi aiheuttaa iho-, limakalvo- sekä hermohaittoja, mistä syystä Stenforsille laitettiin ”jäähdyttävät” tossut ja hansikkaat . Suussa piti olla jääpaloja. Hoidoissa oli kuitenkin oikein mukava käydä: ”Siellä leppoisasti heitettiin läpyskää vieruskaverin kanssa”, Stenfors muistelee.

Sytostaattihoito vei mieheltä voimat, mutta ei elämänmyönteistä asennetta. Stenforsilla on kyky suhtautua syöpään uteliaasti, eikä tieto ei lisää tuskaa. ”Sairaaloissa osaaminen oli mahtavaa ja se kiehtoo minua. Jälkikäteen ajatellen enemmän oli mukavia kuin epämukavia asioita.”

Hatunnoston arvoista tutkimusta

Stenfors ajattelee syöpänsä olevan levinneisyysasteeltaan eräänlainen väliinputoaja. Se on harvinaisempi tapaus, sillä lantion alueen ulkopuolella oli vain yksi todettu etäpesäke selkärangassa.

Tutkimustietoa on enemmän joko laajalle levinneistä tai paikallisista eturauhassyövistä. Näihin syöpiin on olemassa valmiit hoidot ja suositukset.  Stenforsin syöpään taas ei: ”Kaikki hoito mitä annettiin, oli kokeellista, koska sitä ei ole tutkittu tarpeeksi.”

Vaikka mies toivoisi lisää tutkimusta omalle syöpätyypilleen, on hänen arvostuksensa suomalaista syöpätutkimusta kohtaan korkealla: ”Täällähän on huippuosaamista ja huippupuitteet. Ei voi muuta kuin nostaa hattua niille ihmisille, jotka pitävät syöpätutkimuksen pyörimässä.”

Täydet pointsit vaimolle

Stenforsia ei ole toistaiseksi vielä potuttanut, että hän sairastui syöpään.  Pelkkä ajatus saa hänet nauramaan. ”Olen jotenkin sinut tämän eturauhassyövän kanssa”, hän virnistää.

”Vaimo on elänyt tämän kanssa alusta saakka ja täydet pointsit hänelle siitä. En tiedä miten paljon hän haluaa mua säästää ja ei kerro, miten paljon asiat häntä kaivavat. Asiat muuttuvat aika lailla, kun syöpä tulee peliin.”

Stenfors ei ehdi enää juurikaan miettimään syöpää, sillä arjen touhut vievät mennessään. Yöllä sen sijaan voi tulla hankalia hetkiä:  ”Silloin on aikaa ja tilaa pohtia sitä. Silloin aina tulee olo, että onko kaikki hyvin.”

Tulevaisuus ei kuitenkaan huoleta, eikä proviisori ole muutenkaan osannut ajatella elämää kovin pitkälle.

”Joka viikko pitää aloittaa planeeraus uudestaan. Vaikka perjantaina on selkeät suunnitelmat mistä maanantaina lähdetään liikkeelle, maanantaina en muista yhtään, mikä suunnitelma oli.”

Hän ajattelee realistisesti, että syöpä saattaa vielä jossain vaiheessa nostaa päätään. Se ei ole toivottavaa, mutta ihan ookoo, jos näin käy. ” Jos syöpä uusiutuu, tiedän, että asialle on paljon tehtävissä.”

Teksti: Anu Koikkalainen
Kuva: Sara Lehtomaa

Syöpäsäätiö on Suomen suurin yksityinen syöpätutkimuksen rahoittaja. Lahjoituksilla tuetaan myös syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään. Syöpäsäätiö muodostaa yhdessä Suomen Syöpäyhdistyksen ja Syöpärekisterin kanssa Syöpäjärjestöt.