Lasten leukemian tutkijan tavoitteena kokonainen elinikä

Lukiolaisena Merja Heinäniemi soitti Kuopion sairaalaan lasten syöpäosastolle ja kysyi, voiko tulla auttamaan. Hän sai luvan ja sitoutui vapaaehtoisena vuodeksi käymään osastolla iltapäivisin lapsia leikittämässä.

– En uskaltanut mennä ihan yksin, joten suostuttelin lukiokaverini mukaan. Kävimme vuoroviikoin siellä askartelutädin tehtävissä. Pelattiin, luettiin ja leikittiin lasten kanssa. Sinne ei ollut ihan lyhyt matka, mutta kyllä sinne tuli mentyä koulun jälkeen iltapäivällä. Sitä kautta kasvoi ymmärrys, millaista on syöpää sairastavan lapsen arki potilaana. Toisaalta lapset ovat uskomattoman sopeutuvaisia. Sama into lapsilla on kaikkialla – olla tekemässä ja leikkiä, Heinäniemi kertoo.

Uteliaisuus vie eteenpäin

Merja Heinäniemi ei alun perin suunnitellut ryhtyvänsä syöpätutkijaksi.

– Olen aina ollut kiinnostunut biologiasta, kemiasta ja tiedeaineista. Tietynlainen uteliaisuus luonteenpiirteenä on viitoittanut tietä luonnontieteen polulla. Opintojen aikana kiinnostuin bioinformatiikasta ja datan analyysista, sitä kautta oivalluksia tehdään. Utelias luonne on vienyt eteenpäin, vaikka syöpätutkimus ei ihan heti ollut se, mitä aloin tehdä. Olen ollut kiinnostunut siitä, miten solut ja geenien säätely toimivat, sitä kautta olen tullut leukemian tutkimuksen alalle, jossa nähdään miten solut ovat jollain tavalla rikki ja niiden säätely häiriintyy. Teemme paljon yhteistyötä lääkäreiden ja sairaanhoidon kanssa.

Vaikuttavin hetki työssä

Tutkijan työ on kiireistä mutta innostavaa.

– Työpäivät ovat usein pitkiä, mutta vaihtelevia. Tutkimus vie suurimman osan ajasta ja työskentelen yhdessä tutkimusryhmän kanssa. Lisäksi pidän luentoja ja olen kehittämässä eri yksiköiden toimintaa ja tutkimushankkeita työryhmissä. Iltaisinkin saatan palata työasioihin, sillä motivaatio työhön on vahva.
Tutkimustyö on Heinäniemen mukaan tiimityötä, vaikka joskus yleisesti ajatellaan, että tutkijat puurtavat yksin. Ryhmässä jokaisen erilainen osaaminen täydentää kokonaisuutta.

– Tutkimusryhmässä yhteistyö on parasta – kun yhdessä pohditaan jotakin hankalaa asiaa ja kaikki ovat lukeneet ja perehtyneet eri näkökulmasta aiheeseen eri tavoin. Meillä on dataa, jota katsotaan monin eri silmin, asia tiivistyy ja kiteytyy, ja yhtäkkiä löydetään jotakin, mitä aiemmin kukaan ei ole huomannut.
Syöpätutkijan työssä tähtihetkiä ovat monimutkaisten ongelmien ratkomisen keskellä ymmärryksen lisääntyminen ja työryhmän yhteinen innostus löytöjen äärellä.

– Kun on pitkään pohtinut jotakin ongelmaa ja tietyllä hetkellä palaset loksahtavat paikoilleen. Ne voivat olla aika pieniäkin juttuja. Ymmärrämme, miten voimme soveltaa löytämäämme tietoa hoitojen kehittämiseksi.

Miten tutkimuksen avulla voidaan parantaa lasten syövistä selviytymistä?

Lasten syöpien tutkimuskentällä on saavutettu useita merkittäviä läpimurtoja.

– Isoja harppauksia on menty eteenpäin. Raskaista sädehoidoista sytostaatteihin, sytotoksisiin hoitoihin, kemoterapiaan ja vähitellen sellaisiin hoitoihin, joilla on aiempaa vähemmän sivuvaikutuksia. On kehitetty immunologiaan eli omaan puolustusjärjestelmään keskittyviä hoitoja. Hoidot kohdentuvat paremmin syöpäsoluihin, ettei muualle elimistöön tule vaurioita.

– Lasten syöpien tutkimus on lähellä käytännön sovellusta. Lasten syövissä DNA-vaurioiden määrä ei ole ihan valtava, joten sieltä voi olla helpompi tunnistaa, mikä on mennyt rikki. Vaikka meillä ei ole mahdollisuutta työskennellä tuhansien henkilöiden tutkimusaineistosta käsin, niin pienestäkin määrästä tarkkaan tutkituista näytteistä pystymme yhdistämään tuloksia. Lasten syöpien tutkijoilla on todella hyvä yhteisö: kaikilla on aito tahtotila jakaa tuloksia, luoda ymmärrystä ja tehdä hyvää yhteistyötä sairaaloiden kanssa.

Lahjoittajien tuki syöpätutkimukselle on korvaamatonta

Vaikka syövät ovat harvinaisia lapsilla, hoitoja on tärkeää kehittää yhä paremmiksi.

– Lasten syövät ovat ihan erilainen haaste aikuisten syöpiin verrattuna. Ei ole kyse siitä, että halutaan muutamia kuukausia tai vuosia lisää elinaikaa, vaan halutaan kokonainen elinikä. Rima tässä työssä on todella korkealla. Hoitoja pystyttäisiin parantamaan, jos saataisiin lisää tutkimusrahoitusta, Heinäniemi painottaa.

– On tärkeää, että Roosa nauha -keräyksellä kerätään varoja kaikkien syöpien tutkimukseen, syöpiä on niin monenlaisia. Lasten syövät ovat erilaisia, joten ei suoraan voida ajatella, että aikuisten leukemiaa selvittämällä lasten leukemian hoito paranee.

– Lahjoittajilla ja Syöpäsäätiöllä on iso rooli. On hienoa, että tutkimusryhmät voivat hakea suurapurahoja, jotka vievät tutkimusta eteenpäin pitkällä tähtäimellä niin, että rahoitusta on useammalle vuodelle. Nykyään tutkimushankkeet eivät ole lyhyitä, parin kuukauden hankkeita, vaan tarvitaan vuosien aikajänne työssä, jotta saadaan vietyä tutkimushanke loppuun asti. Syöpäsäätiö rahoittaa myös alalle tulevia uusia tutkimusryhmiä lyhyemmillä rahoituksilla, mikä on myös tärkeää, jotta saadaan uusia ryhmiä ja avauksia. Säätiö tarjoaa myös rahoitusta nuorille väitöskirjatutkijoille, Heinäniemi sanoo.

Tavoitteena rankkojen hoitojen keventäminen

Syöpäsäätiön kolmivuotisella apurahalla Merja Heinäniemi on yhdessä Olli Lohen tutkimusryhmän kanssa keskittynyt tutkimaan, mikä erottaa hyväennusteisia leukemioita, joilla on huono hoitovaste, hyvän hoitovasteen leukemiasta. Näin on havaittu syöpäsolun DNA:sta löytyviä muutoksia ja ymmärretty leukemian fenotyyppiä. Tämä auttaa selvittämään, miten hoitoa voi keventää niissä leukemiatyypeissä, joissa ennuste on hyvä.

Lasten syövissä on oma haasteena on hoitojen vahvat sivuvaikutukset. Tutkijat työskentelevät, jotta saataisiin uusia lääkeaihioita ja vältettäisiin taudin uusiutumista.

– Sairaalajaksot ja intensiiviset hoidot ovat rankkoja kokemuksia lapsille ja heidän perheilleen. Lapset joutuvat olemaan paljon koulusta poissa, ja vanhemmat joutuvat usein olemaan eri paikkakunnalla, kotoa poissa. Se on koko perheelle raskas tilanne, Heinäniemi tietää.

Teksti: Carita Päivänen
Kuvat: Vuokko Salo