Puhdas sattuma paljasti kivessyövän

”Olen Elias Koivulehto, 27-vuotias tuulivoimainsinööri. Olen aina ollut innostunut monista asioista. Lapsena minua kiinnostivat skeittaus ja lumilautailu. Kun ensimmäisen kerran kuulin rockmusiikkia, se oli niin siistiä, että sitä piti päästä itsekin tekemään.

Innostuimme veljeni kanssa yhtä aikaa musiikista ja pian kävi ilmi, että naapurista löytyi rumpalipoika. Veli sanoi, että jos hän joutuu soittamaan bassoa, hän ei soita ollenkaan. Basso tuli sitten minulle. Emme tunteneet ketään laulajaa, joten aloin myös laulaa. Teen yhä musiikkia ja viikon sisään olen tehnyt kaksi uutta biisiä.

Kesälomasuunnitelmat menevät uusiksi

Minulla oli melkein kymmenen vuotta sitten vasemmassa kiveksessä jännä, kipeä kohta. Sitä tutkittiin ja todettiin, että se oli harmiton kysta.

Kives oli kaikki nämä vuodet vähän kipeä, joten ajattelin viime keväänä käydä varmuuden vuoksi näyttämässä sitä työterveyshuollossa. Ultraäänitutkimusten jälkeen minulle sanottiin, että oikeassa kiveksessä näkyi jotain erikoista ja sain jatkolähetteen.

Olin juuri jäänyt kesälomalle, kun menin kuvauksiin. Olin jo varannut interrail-lipun ja olisi ollut reissuun lähtö. Sitten tulikin viesti, että minulle oli varattu aika urologille. Matka piti perua ja harmitti aika paljon, kun sitä oli suunniteltu pitkään.

Urologin vastaanotolla kuulin, että minulla oli syöpä, joka pitäisi leikata mahdollisimman nopeasti. OIi keskiviikko ja leikkaus tehtäisiin perjantaina.

Paljon pahoitteluviestejä ja järkytystä

Olihan se pieni shokki. Perhe oli huolissaan ja sain kavereilta ja sukulaisilta paljon pahoitteluviestejä. Isosiskolla on ollut melanooma, joten syöpä ei tullut ensimmäistä kertaa meidän perheeseen.

Muistan yön ennen leikkausta. Jännitti tosi paljon mennä sairaalaan, mutta minulla ei ollut toivotonta fiilistä missään vaiheessa. Oli hellekeli, nukuin vanhempieni luona vanhassa huoneessani. Päässäni pyöri kaikenlaisia ajatuksia; mitä jos osoittautuisi, että tämä olisikin tosi vakavaa?

Sinä yönä en saanut kovin nopeasti unta.

En oikeastaan puhunut ajatuksistani kenellekään, vaan esitin muille reipasta ja positiivista. Muistan miettineeni paljon, että mitä jos tämän takia en tulisi ikinä saamaan lapsia. Tietynlainen positiivisuus oli kuitenkin läsnä koko ajan, koska luotin hoitoihin.

Iso arpi ja yksi kives

Leikkaus onnistui ja elokuun puolessa välissä kävi ilmi, että syöpä ei ollut levinnyt. Samalla huoli lasten saamiseen liittyen hälveni. Viikon sisällä tuli vahvistus, että minulla oli seminooma-tyyppinen kivessyöpä. Ajattelin, että tämä on ihan vakava juttu.

Olin helpottunut, että olin mennyt sattumalta näyttämään vasenta kivestä. Itse en ollut huomannut oikeassa kiveksessä mitään ihmeellistä, joten syöpä oli aikamoinen satunnaislöydös.

Viime aikoina en ole enää miettinyt tätä kaikkea. Kyllähän se kuitenkin muistuttaa syövästä, kun on aika iso arpi ja vain yksi kives. Olen ollut aika luottavaisin mielin, että tämä olisi vähän niin kuin tässä. Joskus on tullut silti mieleen, että mitä jos syöpä palaa takaisin?

Tulevaisuudessa Tavastialle?

Olin otettu, että minua pyydettiin mukaan Syöpäsäätiön kampanjaan syöpätutkimuksen hyväksi, niin voin omalla tarinallani edistää hyvää asiaa. Kaikki tutkimus on todella tärkeää, niin opitaan maailmasta enemmän. Olen sitä mieltä, että emme voi ikinä tietää, tulevatko jotkin tutkimustulokset olemaan meille joskus merkityksellisiä.

Toivon tulevaisuudelta sitä, ettei tulisi terveydellisiä vastoinkäymisiä. Haluan paljon erilaisia kokemuksia enkä halua jämähtää paikoilleni.

Olen juuri aloittanut paritanssin ja tavoitteenani on, että pystyn menemään lavatansseihin jo tänä keväänä. Suurin haaveeni on saada elää tasapainoista elämää, jossa työ, vapaa-aika ja ihmiset ympärillä ovat balanssissa ja voin olla onnellinen. Ja sitten vaikka Tavastialla olisi kiva soittaa.”

Teksti: Anu Koikkalainen

Kuva: Sara Lehtomaa